Guy Delisle

Guy Delislen tuorein tuotos, Merkintöjä Jerusalemista, oli tietenkin pakko lukea, koska piirtäjän aiemmat sarjakuvateokset ovat kaikki olleet loistavia: oivaltavia, pienillä arkisilla yksityiskohdilla höystettyjä kuvauksia Delislen perheen työkomennuksista maihin, jotka usein esitetään länsimaisessa mediassa vähemmän positiivisessa valossa: Pohjois-Korean Pjongjang, Kiinan Shenzhen ja Burma. Delislen tuotannosta alkaa saada vähitellen sen kuvan, että mies perheineen koluaa systemaattisesti läpi maailman kriisipesäkkeitä ja vähemmän demokraattisia valtioita. Tällä kertaa ollaan Jerusalemissa, Israelin ja Palestiinan välisen sodan kiistellyssä ytimessä.

Yksi Delislen tavoitteista on selvästikin ollut sekä yrittää itse ymmärtää että valottaa hieman lukijoilleen Israelin ja Palestiinan välisen sotkuisen vyyhdin kiemuroita. Tosin itse en ainakaan tullut kirjaa lukiessa hullua hurskaammaksi, vaan Delisle onnistui vain lähinnä osoittamaan, että alueen levottomuudet juontavat juurensa niin kauas historiaan ja syvälle ihmisten tajuntaan ja identiteetteihin, ettei ratkaisu alueen ongelmiin tule olemaan helppo tai yksinkertainen.

Delislen albumi on siinä mielessä harvinaisuus, että se pyrkii kuvailemaan Jerusalemin sotkuista politiikkaa ja uskontojen välisiä kiistoja näennäisen kiihkottomasti ja suht neutraalisti. Delisle itse on "uskontokriittinen" ateisti, joten siinäkään mielessä kristittyjen, juutalaisten ja muslimien "pyhä kaupunki" ei merkitse hänelle henkilökohtaisesti paljoakaan. Delisle ei moralisoi tai kärjistä turhaan, vaan luottaa kuvan voimaan: kirjassa on useita koko sivun kokoisia kuvia, jotka vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta herättävät silti tunteita ja ajatuksia.

Kirjasta jäi kuitenkin uupumaan se, mikä ainakin Shenzhenissä oli parasta: huumori. Välillä sitä pilkahteli, mutta silti kirja jätti vähän turhan vakavahenkisen, jopa tylsän vaikutelman. Samaa huomasin Burma- ja Pjongjang-kirjoissa. Toisaalta ehkä tuollaisilla alueilla näkee turhan paljon asioita, joille on vaikea nauraa tai joita ei pysty/halua käsitellä huumorin avulla. Kiinan yhteiskunnan kummallisuuksille Delisle uskalsi nauraa enemmänkin.

Hatunnosto Delislelle, että hän ylipäänsä uskaltaa asua moisissa paikoissa ja raportoida näkemästään mahdollisimman totuudenmukaisesti. Jerusalem-kirjassakin hän kertoo, kuinka useammin kuin kerran joku sotilas tai viranomainen tulee uhkailemaan häntä tai tiedustelemaan häneltä lupia, kun hän piirtää milloin jotain temppeliä, milloin talon raunioita tai autiomaata. :)

Alkuperäinen arvostelu… (lisätietoja)