Luin lapsille Peppi Pitkätossun. Tämä oli yhteislaitos teoksista Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille, Peppi Pitkätossu Etelämerellä. Oma painokseni on vuodelta 2007, mutta mielestäni olen lukenut näitä yhteisniteenä jo lapsena. Tämä ei ollut uusi suomennos, mutta mielestäni tämä on siistitty painos siitä alkuperäisestä suomennoksesta, eikä neekeri-sanaa esiinny. Teksti oli jotenkin puuduttavaa lukea ääneen. Senat menivät sakaisin useamminkin. Pitäisi ehkä kokeilla sitä uudempaa suomennosta kirjasta.

Tytölle tämä teki ihan hyvää vaihtelua prinsessa- ja heppa-kirjojen tyttökuvaan ja Pepistä tulikin hänelle suosikki. Itse suhtaudun edelleen hieman ristiriitaisesti Peppiin. Onhan se hauska, ainakin välillä, mutta samalla myös kamalan rasittava, itsekäs ja nenäkäs kakara. Pidän Pepin anarkisuudesta ja rohkeudesta, mutta samalla toivoisin enemmän sellaista toisia huomioivaa käytöstä. Peppi tuntuu välillä jopa hivenen ilkeältä - ei tosin tahallaan. Eemeli teki metkunsa lähes aina tarkoittaen hyvää, hän ei vain ehtinyt ajatella kaikkea ihan loppuun saakka ja sen takia niistä tuli metkuja. Pepistä puuttuu samanlainen hyväntahtoisuus. ( )