KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

The Ticklish Subject: The Absent Centre of…
Ladataan...

The Ticklish Subject: The Absent Centre of Political Ontology (vuoden 2000 painos)

– tekijä: Slavoj Zizek (Tekijä)

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioMaininnat
366154,380 (3.6)2
Seeks to undermine the common presupposition by posing a provocative question: what if there is a subversive core of the Cartesian subject to be unearthed, a core which provides the indispensable philosophical point of reference of any genuinely emancipatory politics?
Jäsen:Madboy23
Teoksen nimi:The Ticklish Subject: The Absent Centre of Political Ontology
Kirjailijat:Slavoj Zizek (Tekijä)
Info:Verso (2000), Edition: New Ed, 408 pages
Kokoelmat:Oma kirjasto
Arvio (tähdet):
Avainsanoja:-

Teoksen tarkat tiedot

The Ticklish Subject: The Absent Centre of Political Ontology (tekijä: Slavoj Žižek)

-
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

» Katso myös 2 mainintaa

This was quite a slog- like a classical author writing an impenetrable first paragraph just to prove he (always he) can, Zizek writes an incredibly dense first chapter on Heidegger, when all he needed to say was: Heidegger was wrong to reject the subject of German idealism. That aside...

TS is probably a good book to read as a summary of contemporary continental thought. It sums it up both concretely (i.e., chapters on Badiou, Ranciere, Laclau, Butler etc) and more symbolically: this is a book about whether we can have a theory of revolution that won't force us to call Fascism revolutionary.

Zizek's basic conclusion is something like: yes, we can, if we follow Lacan, and theorize the subject as a passive crack in reality. Fascism is the result of humans taking themselves as willpowers rather than cracks, so what we need is a theory that doesn't imagine human will power to be the force behind revolution. Lacan provides us with this.

At the end of the day, Zizek's approach doesn't look much different from Badiou or Ranciere's. All three stress an 'event' or 'act' that just kind of sort of happens, and take revolution to be subjective faith in that event. There are subtleties underneath this - Zizek is right to say that Badiou's theory looks a bit too much like an appeal to the Beautiful Soul of the Pure and Incorruptible Revolutionary; right to say that 'transgression' (so highly valued by Butler) is just the flipside to the norms that are being transgressed. But at the end of the day, you have to ask yourself: i) do you care to have a theory of revolution at all? ii) if so, do you want one that leaves human beings in the situation of sitting around waiting for something to happen? [which, by the way, is very Heideggerian]; iii) isn't this all just a bit too much like old school Dialectical Materialism of the History is the Subject type? You can use Lacanian and Hegelian language all you want, but if you theorize yourself as nothing more than a disciple waiting for a messiah, you won't get very far.

[NB: a friend explained to me the possible motivation behind Zizek's theory here. In short, Z takes deconstructionists' rejection of the subject to be identical to a kind of limp, liberal capitalist 'ethics' of the individual, according to which what really matters is the kind of light-bulbs you buy. Now, this really is quite limp, and I can see why someone would want to reject it. But Z swings too far the other way: not liberal individualism, but the kind of History that Tolstoy wrote about in War and Peace. To put it mildly, such radical, pointless opposition isn't very dialectical.]

( )
  stillatim | Dec 29, 2013 |
ei arvosteluja | lisää arvostelu

Kuuluu näihin kustantajien sarjoihin

Sisältyy tähän:

Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia (1)

Seeks to undermine the common presupposition by posing a provocative question: what if there is a subversive core of the Cartesian subject to be unearthed, a core which provides the indispensable philosophical point of reference of any genuinely emancipatory politics?

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.6)
0.5
1
1.5
2 3
2.5
3 5
3.5 1
4 7
4.5 1
5 3

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 162,175,596 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä