Nälkäpelit on pelattu ja uusi aika on alkanut. Sarja sai mielestäni huonon päätöksen. ( )

Katniss Everdeen joutuu yllättävän lujille. Kapinahenki on päässyt valloilleen vyöhykkeillä, ja kapinalliset pelastivat Katnissin Panemin hallinnon nenän edestä. Ei ole mitenkään yllättävää, että Katniss liittyy kapinaliikkeeseen - kaikki Nälkäpelien kauheudet ovat nyt takana, ja nyt Katnissin on mahdollista esiintyä hieman inspiroivampana mediahahmona kuin Nälkäpeliareenojen kestosuosikkina - hänen edessäänhän aukeaa loistava tulevaisuus Matkijanärhenä, kapinan keulakuvana. Mutta kaikesta huolimatta näyttää siltä, että vaikka Katniss poseeraa kameroille aivan eri syystä, ympäröivä sotaisa maailma on edelleen vähintääkin yhtä raaka kuin totalitaarinen Panem ja vaarantäyteiset areenat. Ja eivätpä kapinan johtajatkaan tunnu täysin puhtailta pulmusilta joihin voisi varauksetta luottaa...

Trilogian päätösosasta ei löydy aivan yhtä paljon spontaania sivunkääntelyä aiheuttavaa draivia kuin edellisistä osista, ja osittain tarina ei oikein tunnu välillä etenevän yhtä sutjakkaasti kuin edellisissä osissa. Silti Matkijanärhi tuntuu paikkaavan tällaiset pienet menetykset paremmalla tilanteiden monipuolisuudella, mielenkiintoisella miljöökuvauksella ja erikoisemmilla juonenkäänteillä. Loppuarviona kirjasta ja koko trilogiasta voisi sanoa, että se ei ehkä ole massiivinen scifi-klassikko, mutta huonoksi sitä ei voi missään nimessä haukkua. ( )