Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.
|
Ladataan... The Long Song (vuoden 2010 painos)Tekijä: Andrea Levy
TeostiedotPitkä laulu (tekijä: Andrea Levy)
  
 GoST | Nov 7, 2014 | 
 Daarvoor is ’Het lange lied’ een te menselijk verhaal, over vrouwen en kinderen die weten te overleven in tegenspoed, die leven en liefhebben, die geboren worden en sterven onder de heldere zon, omringd door de weelde van de tropen. Thomas, zoon van de verteller en trots op (maar niet verblind door) zijn Engelse opvoeding, drukt het zo uit: „De enige troost voor het geleden onrecht is de volledige waarheid”. Dat wil zeggen: een onsentimenteel portret van een gebroken samenleving, waarin de fouten van degenen die eerst tot slavernij en daarna tot armoede veroordeeld waren net zo eerlijk en met net zoveel sympathie worden beschreven als die van hun onderdrukkers. De slavenbezitters zijn vooral gênant als persoonlijkheid, niet als vertegenwoordigers van een bepaald volk of natie. As is inevitable in any book about slavery, this novel is confronting. And at times it is almost unbearable to witness the attitudes of the plantation owners.  In The Long Song, Andrea Levy explores her Jamaican heritage more completely than ever before. This sensational novel – her first since the Orange Prize-winning Small Island...Slavery is a grim subject indeed, but the wonder of Levy’s writing is that she can confront such things and somehow derive deeply life-affirming entertainment from them. July emerges as a defiant, charismatic, almost invincible woman who gives a unique voice to the voiceless, and for that she commands affection and admiration. Levy’s aim, she says, was to write a book that instilled pride in anyone with slave ancestors and The Long Song, though “its load may prove to be unsettling”, is surely that book. Andrea Levy's insightful and inspired fifth novel, "The Long Song," reminds us that she is one of the best historical novelists of her generation....Levy's previous novel, "Small Island," is rightly regarded as a masterpiece, and with "The Long Song" she has returned to the level of storytelling that earned her the Orange Prize in 2004. Her heroine narrates the beginning of the end of slavery in Jamaica, coming to a climax with the 1831 Baptist War, when enslaved men and women fought their enslavers for 10 days. It's clear that Levy has done her research, but this work never intrudes upon the narrative, which travels at a jaunty pace. Levy's sly humor swims just under the surface of the most treacherous waters Slavery is a subject that has inspired some magnificent fiction (think of Toni Morrison's Beloved or Valerie Martin's Property), but I had some misgivings: might it not, in this case, make for over-serious writing, especially for a novelist as comically inclined as Levy? But she dares to write about her subject in an entertaining way without ever trivialising it and The Long Song reads with the sort of ebullient effortlessness that can only be won by hard work.....The heart of the novel is July's description of the ménage à trois between Caroline, herself and Caroline's newly acquired English abolitionist husband, Robert. You despise, pity and almost – but never quite – sympathise with Caroline. On first arriving in Jamaica, she appears a twit – yet with a lively curiosity PalkinnotDistinctionsNotable Lists
The child of a field slave on the Amity sugar plantation in Jamaica, July lives with her mother until a recently transplanted English widow decides to move her into the great house and rename her. She remains bound to the plantation despite her "freedom." The arrival of a young English overseer dramatically changes life in the great house. Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt. |
Current Discussions-Suosituimmat kansikuvat
 Google Books — Ladataan...LajityypitMelvil Decimal System (DDC)823.92Literature English & Old English literatures English fiction Modern Period 2000-Kongressin kirjaston luokitusArvio (tähdet)Keskiarvo: (3.64)
Oletko sinä tämä henkilö? |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
The Long Song by Andrea Levy
6
Kuulehan lukijani, poikani väittää, ettei mitään kertomusta saa aloittaa näin epähienolla tavalla. Olen pahoillani, mutta tämän tarinan kertoja on nainen, jolla on suorasukainen puhetapa ja käytössään vain pieni määrä mustetta. Miksi jaarittelisin puista, kun kaikki tietävät niiden olevan tällä saarella vehreitä ja tuuheita, tai joka puolella rääkyvistä linnuista, miksi tuhlaisin hyviä sanoja vaikeroidakseni auringon ankarasta poltteesta - se ei olisi minusta järkevää eikä myöskään minun makuuni. Tunnustan tämän heti alkuun, niin voit itse päättää, saattaisiko tällainen tarina kiinnostaa sinua. Jos vastauksesi on ei, tiemme eroavat tässä, sillä jos sellainen on halusi, tarjolla on kyllä runsaasti kirjoja, joista puskee sanoja kuin muulin peräpäästä jätöksiä.
Tarina kertoo Julysta, joka syntyy jamaikalaisella plantaasilla 1800-luvulla. Hänen äitinsä on pelto-orja, ja July putkahtaa tämän hameen alta suoraan sokeriruokopellolle kesken työpäivän. Tämä on kuitenkin vain eräs versio Julyn syntymätarinasta; tarinoillahan on yhtä monta versiota kuin kertojaakin. ;)
Englantilainen Catherine Mortimer ihastuu Julyhin ja ottaa tytön eräänlaiseksi lemmikin ja palvelijattaren yhdistelmäksi. Julyn varttuessa plantaasinomistajan talossa orjat alkavat kapinoida isäntiään vastaan. Kapina tukahdutetaan väkivaltaisesti, mutta muutamaa vuotta myöhemmin valtameren takaa käsin Jamaikaa hallitseva Englannin kuningatar julistaa orjat vapaiksi.
Vapaus ei kuitenkaan tee orjista vähemmän halveksittuja. Kilpailu ihonvärin perusteella on kovaa, ja ihmisten luokittelu menee äärimmäisyyksiin:
Mulattinainen, joka lisääntyy valkoisen miehen kanssa, saa aikaa kvarteronin, ja kvarteroninainen synnyttää valkoiselle miehelle oktoronin, ja oktoroninainen tuottaa mustifinon, ja mustifino... voi, jos lapsella on mustifinomama ja valkoinen papa, hän herää jokaiseen uuteen päivään hymy huulillaan, onhan hän tervetullut tähän maailmaan, koska hänellä on onni olla valkoihoinen ihminen.
Vaikka romaanin Jamaika on vahvasti jakautunut maa, kirjailija itse ei sorru yksinkertaistuksiin tai stereotypioihin. Kaikki orjat eivät ole viattomia uhreja. Kaikki plantaasinomistajat eivät ole julmia ja väkivaltaisia. Kaikki mustat eivät ole sorrettuja. Kaikki valkoiset eivät ole isäntiä. Kuten aina, ihmiset eivät mahdu nätisti oman yhteiskuntansa lokeroihin. Ja vaikka orjuus on ahdistava aihe, kertojan sarkastinen huumori ja sanavalmis nokkeluus tekevät kirjasta nopealukuisen.
Pitkä laulu on vangitseva, viihdyttävä ja voimakas lukuromaani, joka koskettaa, tunkeutuu ihon alle ja jää mieleen. Suomentaja Kirsi Kinnunen on tehnyt valtavan työn: alkuperäinen teos sisältää pitkiä pätkiä Jamaikan kreolikieltä, patoisia, joka muistuttaa varsin omaperäistä englantia.
Alkuperäinen arvostelu (