KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

The End (A Series of Unfortunate Events,…
Ladataan...

The End (A Series of Unfortunate Events, Book 13) (alkuperäinen julkaisuvuosi 2006; vuoden 2006 painos)

– tekijä: Lemony Snicket (Tekijä)

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioMaininnat
7,119123989 (3.87)68
Lost at sea, the Baudelaire orphans, along with the evil Count Olaf, wash up on the shore of an island populated by an oddly placid group of inhabitants, and they try to decide whether or not they are truly safe.
Jäsen:MaggiePeters
Teoksen nimi:The End (A Series of Unfortunate Events, Book 13)
Kirjailijat:Lemony Snicket (Tekijä)
Info:HarperCollins (2006), Edition: Illustrated, 368 pages
Kokoelmat:Oma kirjasto
Arvio (tähdet):
Avainsanoja:-

Teoksen tarkat tiedot

Loppu (tekijä: Lemony Snicket) (2006)

Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

» Katso myös 68 mainintaa

englanti (118)  saksa (1)  espanja (1)  Kaikki kielet (120)
Näyttää 1-5 (yhteensä 120) (seuraava | näytä kaikki)
The word play in the last book of the series is top notch, and once again, the author diverts from the formula of the second half of the series, and in the end leaves a lot of things unexplored and unknown. It’s a bit jarring, given the tried and true method of ending a book, but since he took the time to explain how all stories are just the middle of the whole story, he’s only illustrating his point further, as he has done extensively throughout the series. The more I think about it, in fact, the more I think this guy is even more subtle and clever than I had maybe given him credit for previously (let’s be honest, the cleverness is obvious, the subtlety much less so).
I guess it really does depend on how you look at it. ( )
  Annrosenzweig | Oct 15, 2021 |
Dear Reader:
You are presumably looking at the back of this book, or the en of THE END, because if you read THE END from the beginning of the beginning of THE END to the end of the end of THE END, you will arrive at the end of the end of your rope.
  Daniel464 | Sep 19, 2021 |
when i first read this as a youngun i was underwhelmed because after the really rich 12th book i was expecting something that outdid it and put to bed all the wild secrets and questions that were brought up last time but obviously it didn't do that so I was honestly kind of disappointed. upon rereading it I understand why lemony did this tho and i like it a lot because of this. the last book is very simple comparatively, almost fable-like, and sobering. to me this says "there are too many questions in the world to answer all of them." The fact that nothing is revealed about the sugar bowl for example. it seems like a testament to how pointless finding a meaning to life is and that we shouldnt just let it happen we gotta play active roles in our lives all that kinda stuff. ( )
  jooniper | Sep 10, 2021 |
I absolutely loved this series. See my review coming up at www.sezabez.wordpress.com! ( )
  SarahRita | Aug 11, 2021 |
After the first four repetitive volumes, Lemony Snicket (i.e. Daniel Handler) began to tell a broader and more interesting story about a contest between good and evil, which later emerges to be a schism in which what is good and what is evil is not always clear. Caught up in these events are the three Baudelaire orphans: Violet, Klaus and Sunny. A number of caretakers fail them (or are murdered) as they are shuffled from one home to another, until they find themselves accused of murder and must manage their own flight from the authorities. In the second-last book, Snicket hinted that the Penultimate Peril was in fact the series climax. It showed us that justice is neither simply black and white, nor is it easily obtained. We learned that life is not fair. And we learned (as we have learned in every book of the series) that the orphans must take responsibility for their own fate, rather than rely on anyone else. The series has been the story of a passage, in other words, into maturity, a message aimed at and well suited for its primarily young adult audience.

The End is merely an epilogue or afterward, the anti-climax. It is only a symbolic echo of what the conclusion already stated. Here, Snicket uses imagery to say the same thing again: ejection from an island that strives to be innocent, featuring an apple tree and a snake. Leaving the island represents the final passing out of all others' shelter and protection, the leaving behind of childhood. Ishmael tells the orphans that their parents once lived on the island but eventually left it to face and fight the evils of the world. Their parents became heroes, and responsible for raising children who could seek out wisdom of their own. It is easy to imagine a similar path awaits the Baudelaire orphans, especially given the baby who is now their responsibility. The takeaway is that if life is but a series of unfortunate events, it still remains for each of us to decide how we will face it, in what company, and what our own ultimate denouement will be. ( )
  Cecrow | Apr 9, 2021 |
Näyttää 1-5 (yhteensä 120) (seuraava | näytä kaikki)
A happy ending for the Bauldelaire orphans in my opinion. Though, i'd like to hear more about their exploits.I just finished today, i'm going to give my thanks to Daniel Handler(Lemony Snicket) for giving me something to be hooked on for the past few weeks, and the thing i was hooked on was the series of unfortunate events books. I look forward to the next four books he will be making on something else and maybe some more series of unfortunate events. All the series of unfortunate events fans, keep your eyes peeled for the new books in 2012!
lisäsi Xianelle | muokkaapersonal, Xianelle San Juan (Dec 19, 2011)
 

» Lisää muita tekijöitä (5 mahdollista)

Tekijän nimiRooliTekijän tyyppiKoskeeko teosta?Tila
Snicket, Lemonyensisijainen tekijäkaikki painoksetvahvistettu
Helquist, BrettKuvittajamuu tekijäkaikki painoksetvahvistettu
Kupperman, MichaelKuvittajamuu tekijäkaikki painoksetvahvistettu
Curry, TimKertojamuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät paikat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Ô Mort, vieux capitaine, il est temps ! levons l'ancre !
Ce pays nous ennuie, ô Mort ! Appareillons !
Si le ciel et la mer sont noirs comme de l'encre,
Nos coeurs que tu connais sont remplis de rayons !
Omistuskirjoitus
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
For Beatrice -- I cherished, you perished. The world's been nightmarished
For Beatrice -- We are like boats passing in the night -- particularly you.
Ensimmäiset sanat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
If you have every peeled an onion, then you know that the first thin, papery layer reveals another thin, papery layer, and that layer reveals another, and another, and before you know it you have hundreds of layers all over the kitchen table and thousands of tears in your eyes, sorry that you ever started peeling in the first place and wishing that you had left the onion alone to wither away on the shelf of the pantry while you went on with your life, even if that meant never again enjoying the complicated and overwhelming taste of this strange and bitter vegetable.
Sitaatit
Viimeiset sanat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia (4)

Lost at sea, the Baudelaire orphans, along with the evil Count Olaf, wash up on the shore of an island populated by an oddly placid group of inhabitants, and they try to decide whether or not they are truly safe.

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.87)
0.5 4
1 24
1.5 6
2 75
2.5 10
3 275
3.5 50
4 431
4.5 52
5 369

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 163,216,838 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä