Me olemme muuttuneet vaarallisiksi eläimiksi. Me emme taistele, me puolustamme itseämme. Emme sinkoa pommeja ihmisiä vastaan-mitä me tiedämme ihmisistä tällä hetkellä!
Erich Maria Remarque kirjoitti sotaromaanin Länsirintamalta ei mitään uutta Saksassa vuonna 1929. Sen saksankielinen nimi on: Im Westen nichts Neues. Kirjan päähenkilöitä ovat Paul Bäumer, Leer, Albert, Müller, Kemmerich, Haie, Tjaden sekä vanhempi Katczinsky. Paul on kirjassa minäkertoja. Kirjassa kuvataan sotilaan kurjaa elämää rintamalla jossain Saksan ja Ranskan välissä sekä myös Paulin kotikylässä.
Paul kertoo omia ajatuksiaan tästä järjettömästä sodasta missä niin monet hänen ystävänsä kuolevat ilman minkäänlaista hyötyä. Paul joka värväytyi koulun jälkeen armeijaan suree jatkuvasti sitä ettei ole tarpeeksi pitkällä elämässään pystyäkseen sodan jälkeen jatkamaan tavallista elämää. Vanhemmilla sotilailla on koti, perhe ja työ jota he menvät sodan jälkeen hoitamaan, mutta nuorilla ei ole mitään. Kun Paul pääsee lomalle, mutta hän ei pysty olemaan kotonaan sillä hän tietää mitä hänen ystävänsä joutuvat kärsimään rintamalla. Kun Paulin ystävät vähenevät yksi kerrallaan tykistötulessa, luotisateessa tai kaasuhyökkäyksessä hän ymmärtää että hänenkin loppunsa voi tulla milloin vain.
Kirjoitta on osannut hyvin tuoda sotilaiden ajatuksia esiin kirjassa. Vaikka kirja on vanha ei sitä kielestä huomaa.
Kirja oli hyvä lukukokemus. Pidin sen aitoudesta, tavasta jolla se kertoi sotilaista sekä sodan kauhuista. Kirja voisi suositella sukupolville jotka ovat säästyneet sodan kauhuilta, jotta he osaisivat olla järjestämättä uusia sotia.
Otto ( )

"Ei ole poispääsyä. Kranaattien leimahdellessa rohkenen luoda silmäyksen niityille. Ne ovat kuin myrskyn myllertämää merta, jonka pinnasta räjähdysten liekit syöksähtelevät taivaalle kuin suihkukaivot. Mahdoton on kenenkään päästä siitä yli."

Erich Maria Remarquen sotaromaani 'Länsirintamalta ei mitään uutta' on osuva ja realistinen kuvaus nuorten saksalaisten sotilaiden oloista ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa ja tykkitulessa, elämästä kuoleman keskellä.

Pääosassa minäkertojana on 19-vuotias sotilas, Paul Bäumer. Hän kertoo omia ajatuksiaan sodasta, rauhasta ja tulevaisuuden pelosta. Lomille mennessän hän ei tunne oloansa levolliseksi kotonaan eikä mikään ole niin kuin ennen. Kirjassa on taitavia kuvauksia sotilaiden vapaa-ajasta ja odottavasta tunnelmasta parakeilla sekä vaarallisista taisteluista, jotka saavat lukijan jännittämään yhdessä kirjan henkilöiden kanssa. Kijan edetessä Paul näkee, kuinka hänen ystävänsä kaatuvat yksi kerrallaan.

Teos on kiinnostava siksi, että siinä annetaan saksalaisten sotilaiden näkökulma sotaan toisin kuin useimmissa romaaneissa, jotka kertovat taisteluista voittajien perspektiivistä. Kirjan edetessä huomaa kuitenkin, etteivät soitlaiden tunnot varmastikaan olleet kovin eroavaisia, olivatpa he sitten saksalaisia, ranskalaisia tai englantilaisia. Kerronta tapahtuu lähes kokonaan preesensissä.

'Länsirintamalta ei mitään uutta' on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, vaikka sen ensimmäinen suomennoskin julkaistiin jo 1929. Sen ajoittain karu kuvaus sodasta voisi tunnelmaltaan ja ajatuksiltaan sijoittua melkeinpä mihin aikaan tahansa. Kirjassa ei pyritä esittämään nuoria sotilaita vaaraa uhmaavina sankareina, vaan heidän sallitaan pelätä ja olla epävarmoja.

Teoksessa on selviytymistarinan ohella tietynlaista melankoliaa, ymmärrystä siitä, että vaikka sodasta selviäisikin hengissä, on se ihmisen jo tuhonnut. "Ja minä tiedän, että se mikä nyt sodan aikana vajoaa kuin kivi olemuksemme pohjalle, herää jälleen henkiin sodan jälkeen, ja vasta sitten alkaa tilinteko elämästä ja kuolemasta."

Veronica L. 11KB ( )