Ensimmäisen feministisen utopiaromaanin titteliä kantava, vuosisadan alun amerikkalaisklassikko Herland (1915) on nyt saatu suomennettua. Charlotte Perkins Gilman oli vuosisadan vaihteen tärkeimpiä feministejä, jonka esseet, novellit ja romaanit käsittelivät usein omakohtaisten kokemusten kautta naisten asemaa ja tarvetta naisten vapauttamiseen sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkimistä.

Herland kertoo kolmesta tutkimusmatkailijasta, jotka löytävät syvältä Amazonin viidakosta tuhansia vuosia eristyksissä eläneen maan, jossa asuu vain naisia. Miesten suureksi hämmästykseksi naisten maa ei olekaan sekasorron ja keskinäisen mustasukkaisuuden värittämää kaaosta tai edes vaaleanpunainen kukkaislaakso, vaan käytännöllinen ja järjestelmällisesti rakennettu, korkealle kehittynyt yhteiskunta, jonka ytimenä on äitiys. Naiset pystyvät lisääntymään ilman miehiä ja heille syntyy vain tyttöjä. Koulutuksella, luonnonläheisyydellä ja demokratialla on vankat perusteet Herlandin sosiaalisessa järjestelmässä.

Kertoja-sosiologin kautta Gilman luo huimia kontrasteja meidän maailmamme ja Herlandin välille. Yhtäkkiä niinkin päivänselvät asiat kuin vankilat, lehmänmaidon juonti tai koirien pitäminen lemmikkeinä asettuvat täysin uuteen valoon, kun miehet vertaavat "meidän" maailmamme käytäntöjä Herlandin asukkaiden yhteisöön.

Sukupuolistereotypioihin turvautumiselta ei voida välttyä, kun erityisesti kolmikon macho, tyttöjen perässä huonolla menestyksellä juokseva Terry, ärsyyntyy Herlandin asukkaiden "epänaisellisesta" käytöksestä. Gilman tekeekin osuvia ja usein satiirisia huomautuksia konstruoiduista sukupuolirooleista: meidän maailmassamme miesten kuuluisi olla mahdollisimman maskuliinisia kontrastina feminiinisille naisille. Herlandissa tätä dikotomiaa ei ole eikä sitä kaivata; maskuliinisuus ja feminiinisyys kulkevat käsi kädessä ja sukupuoleen perustuvat luonnehdinnat käyvät oikeastaan tarpeettomiksi.

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on laatinut romaaniin myös sen teoreettista puolta korostavan esipuheen ja lisännyt siihen loppuviitteitä käännösratkaisujen tarkempaan selvittelyyn. Lisäksi painoksessa on mukana Sutisen suomentama bengalilaisen Begum Rokeya Sakhawat Hossainin vielä varhaisempi feministinen novelliklassikko, Sulttaanittaren uni (1905). Naisten asuttamasta ja hallitsemasta maailmasta kertova novelli on peräisin niinkin yllättävästä kulttuurista kuin Intian musliminaisten parista.

Alkuperäinen arvostelu ( )

Kirja kertoo syvällä viidakossa olevasta, pelkästään naisista koostuvasta kansasta ja maasta nimeltä Herland. Maahan tunkeutuu kolme amerikkalaista miestutkijaa. Yksi miehistä on erittäin maskuliininen valloittaja ja naistenmies ja toinen on romanttinen haaveilija. Kolmas miehistä on kirjan kertoja, kaikelle uudelle avoin tutkijatyyppi. Miehet joutuvat kuitenkin itse tutkimuksen kohteeksi. Herlandin asukkaat saavat keskustelujen avulla selville, miten erilainen maailma heidän maansa rajojen ulkopuolella on. Samalla selviää Herlandin erinomaisuus muuhun maailmaan verrattuna. Kirjan suomentaja, Ville-Juhani Sutinen, on kirjoittanut teokseen esipuheen sekä suomentanut mukaan myös Begum Rokeya Sakhawat Hossainin Sultaanittaren uni -novellin.

Jotkut kirjan esiin tuomat asiat tuntuvat vähän lapsellisilta nykyajan valossa, mutta julkaisuajankohtanaan ne aiheuttivat varmasti närkästystä. Kirjan naiset ovat täydellisen vapaita. He ovat mm. täysin vastuussa lisääntymisestään ja tekevät työtä iloiten siitä, että voivat auttaa yhteiskuntaansa. Äitiys on herlandilaisten elämän peruspilari. Se ei koske vain omia lapsia, vaan koko kansakunnan lapsia. Sotaa, kilpailua, kateutta ja muita länsimaisen kulttuurin paheita ei Herlandissa tunneta.

Herland on hämmästyttävän ajankohtainen varsinkin ekologisesti tarkasteltuna. Herlandin asukkaat ovat hylänneet maito- ja lihatalouden ekologisesti kestämättöminä ja brutaaleina ravinnonlähteinä. Koko maa on suurta puutarhaa, jossa ravinto kasvatetaan suurissa metsissä kasvavissa hedelmä- ja pähkinäpuissa. Naiset elävät täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa.

Ainoa asia, jota minä kirjassa kyseenalaistan, on Herlandin naisten täydellinen epäseksuaalisuus. Jotenkin on vaikea uskoa, että ilman miehiä elävä yhteiskunta olisi muuttunut niin paljon, että seksuaalisuus olisi kokonaan kadonnut. Herlandissa ei ole lainkaan seksiä, eivätkä ihmiset eivät muodosta parisuhteita, vaan elävät sisarina ja yhtenä suurena perheenä.
http://kirjamieli.blogspot.com/2009/08/charlotte-perkins-gilman-herland.html ( )