Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
"Piin elämä liittyy Gulliverin tarinoiden, Robinson Crusoen, mutta myös maagisen realismin perinteeseen kertomalla vääjäämättä todellisuutta muokkavan seikkailutarinan elämästä ja kuolemasta meren armoilla. Piscine “Pi” Patel, 16-vuotias intialaispoika, on ainoa eloonjäänyt ihminen rahtilaivan upotessa matkalla Intiasta Kanadan rannikolle. Pelastusveneeseen löytää tiensä myös muita matkustajia: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri nimeltään Richard Parker. Vain tiikeri ja Pi jäävät eloon, ja alkaa erikoinen rinnakkaiselo hupenevan ruoan, juoman ja pienen elintilan puristuksessa. Fantastinen ja absurdi teos palkittiin anglosaksisen maailman parhaana romaanina 2003 Booker Man-palkinnolla. Martell kertoo tarinan joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken. Erilaisista uskon asioista onkin kyse, sillä huima tarina saa lukijan uskomaan Jumalaan..." -- (Tammi)… (lisätietoja)
Jos on kiinnostunut perinteisellä kertomatyylillä kirjoitetusta herkullisesta tarinasta, tykkää valoisasta elämänasenteesta, huumorista ja on vähääkään kiinnostunut eläimistä sekä eri uskontojen filosofiasta, kannattaa tutustua tähän kirjaan.
Olen Piin elämän lukenut kokonaan sekä katsellut DVD - elokuvan. Kirja on selviytymistarina haaksirikkoon joutuneesta intialaisesta Pii - pojasta, joka joutuu 16-vuotiaana pelastuslautalle muutaman eläintarhan eläimen seurassa. Tarina keskittyy osaan "Tyynimeri", jossa Pii viettää 227 vuorokautta pelastuslautalla bengalintiikerin seurassa. Kirja myös tutkailee Piin elämää Intiassa eläintarhan omistajan poikana, ja hänen uskonnollista etsintäänsä hindulaisuuden, kristillisyyden ja muhamettilasuuden ristipaineissa. Ote on humoristinen ja analyyttinen, mitään vouhotusta ei kirjassa ole. Toinen Piin intohimoista ovat eläimet ja yhä enemmän tiikerit, sillä Richard Parker - tiikeri on viimeinen eläin, joka Piin lisäksi seilaa pelastuslautalla Tyynessä valtameressä.
Ja kuinka Piin isä oli viisivuotiaana häntä varoittanut koskemasta eläimiin! Eläintarhan eläimet eivät ole mitään lemmikkejä, oli isä jyrissyt pikku-Piille. "Älä yritäkään ystävystyä tiikerin kanssa, älä koskaan pyri silittämään sen kaunista turkkia..."
Robinsodaninsa aikana Pii kouluttautuu pelokkaasta pojasta tiikerin kesyttäjäksi sekä opettelee muita selviytymistaitoja ääriolosuhteissa. Myös mangustisaarella poika ja tiikeri seikkailevat, kunnes lautta pystytään varustamaan siten, että matka Meksikon rannikolle onnistuu. Kirjan teksti on helppolukuista ja minulle itselleni myös mukaansatempaavaa. Kirjan voi nähdä vaikkapa Nooan arkki - allegoriana tai yksinkertaisesti vain seikkailutarinana. Itselleni tuli kirjasta mieleen myös Rudyard Kiplingin Intia. Kirjan lopussa lukijalle avataan täysin uudenlainen vaihtoehto kirjan allegorisuudesta - entä jos eläimet olivatkin ihmisiä, entä jos Piin perhe ei uponnutkaan laivan mukana...
Kirja rakentaa koko ajan myös kehyskertomusta kirjailijasta, joka etsii kauan hyvää tarinaa. Lopulta hän Intiassa tapaa vanhan miehen, joka tuntee Piin tarinan ja kertoo sen kirjailijalle. Kirjailija haluaa tavata Piin henkilökohtaisesti.
Elokuvaversio on dubattu suomeksi ja tyylilajina perhe-elokuva. Elokuvan on ohjannut Ang Lee. Mielestäni se sopii kaikenikäisille. Elokuva noudattaa kirjan juonta melko uskollisesti. Hienoja otoksia eläimistä ja mereltä. Kaikkein parhaimmat visuaaliset kohtaukset nähdään siinä vaiheessa, kun Pii ja Richard ajelehtivat tähtien alla Tyynenmeren yössä, joten kannattaa seurata ainakin niin kauan. Tunnetummista näyttelijöistä esiintyy mm. ranskalainen Gerard Depardieu. Ritax
The story is engaging and the characters attractively zany. Piscine Molitor Patel (named after a family friend's favourite French swimming pool) grows up in Pondicherry, a French-speaking part of India, where his father runs the local zoo. Pi, Hindu-born, has a talent for faith and sees nothing wrong with being converted both to Islam and to Christianity. Pi and his brother understand animals intimately, but their father impresses on them the dangers of anthropomorphism: invade an animal's territory, and you will quickly find that nearly every creature is dangerous
Granted, it may not qualify as ''a story that will make you believe in God,'' as one character describes it. But it could renew your faith in the ability of novelists to invest even the most outrageous scenario with plausible life -- although sticklers for literal realism, poor souls, will find much to carp at.
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
The reason death sticks so closely to life isn't biological necessity — it's envy. Life is so beautiful that death has fallen in love with it, a jealous, possessive love that grabs at what it can. But life leaps over oblivion lightly, losing only a thing or two of no importance, and gloom is but the passing shadow of a cloud.
Evil in the open is but evil from within that has been let out. The main battlefield for good is not the open ground of the public arena but the small clearing of each heart.
I know what you want. You want a story that won't surprise you. That will confirm what you already know. That won't make you see higher or further or differently. You want a flat story. An immobile story. You want dry, yeastless factuality.
Animals in the wild lead lives of compulsion and necessity within an unforgiving social hierarchy in an environment where the supply of fear is high and the supply of food is low and where territory must constantly be defended and parasites forever endured.
If you take two steps toward God, God runs toward you
Only death consistently excites your emotions, whether contemplating it when life is safe and stale, or fleeing it when life is threatened and precious.
It is not atheists who get stuck in my craw, but agnostics. Doubt is useful for a while… [S]urely we are … permitted doubt. But we must move on. To choose doubt as a philosophy of life is akin to choosing immobility as a means of transportation
We commonly say in the trade that the most dangerous animal in a zoo is Man. In a general way we mean how our species' excessive predatoriness has made the entire planet our prey. More specifically, we have in mind the people who feed fishhooks to the otters, razors to the bears, apples with small nails in them to the elephants and hardware variations on the theme: ballpoint pens, paper clips, safety pins, rubber bands, combs, coffee spoons, horseshoes, pieces of broken glass, rings, brooches and other jewellery (and not just cheap plastic bangles: gold wedding bands, too), drinking straws, plastic cutlery, ping-pong balls, tennis balls and so on. The obituary of zoo animals that have died from being fed foreign bodies would include gorillas, bison, storks, rheas, ostriches, seals, sea lions, big cats, bears, camels, elephants, monkeys, and most every variety of deer, ruminant and songbird. Among zookeepers, Goliath's death is famous; he was a bull elephant seal, great big venerable beast to two tons, star of his European zoo, loved by all visitors. he died of internal bleeding after someone fed him a broken beer bottle.
My story started on a calendar day--July 2nd, 1977--and ended on a calendar day--February 14th, 1978--but in between there was no calendar. I did not count the days or the weeks or the months. Time is an illusion that only makes us pant. I survived because I forgot even the very notion of time.
What a terrible thing it is to botch a farewell.
Viimeiset sanat
Hyvin harva haaksirikkoutunut voi sanoa selvinneensä merellä yhtä kauan kuin herra Patel, eikä yksikään toinen täysikasvuisen bengalintiikerin seurassa.
"Piin elämä liittyy Gulliverin tarinoiden, Robinson Crusoen, mutta myös maagisen realismin perinteeseen kertomalla vääjäämättä todellisuutta muokkavan seikkailutarinan elämästä ja kuolemasta meren armoilla. Piscine “Pi” Patel, 16-vuotias intialaispoika, on ainoa eloonjäänyt ihminen rahtilaivan upotessa matkalla Intiasta Kanadan rannikolle. Pelastusveneeseen löytää tiensä myös muita matkustajia: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri nimeltään Richard Parker. Vain tiikeri ja Pi jäävät eloon, ja alkaa erikoinen rinnakkaiselo hupenevan ruoan, juoman ja pienen elintilan puristuksessa. Fantastinen ja absurdi teos palkittiin anglosaksisen maailman parhaana romaanina 2003 Booker Man-palkinnolla. Martell kertoo tarinan joka ei millään voi olla totta, ja kuitenkin lukija uskoo kaiken. Erilaisista uskon asioista onkin kyse, sillä huima tarina saa lukijan uskomaan Jumalaan..." -- (Tammi)
Google Books — Ladataan...
(3.9)
Life of Pi
28
Olen Piin elämän lukenut kokonaan sekä katsellut DVD - elokuvan. Kirja on selviytymistarina haaksirikkoon joutuneesta intialaisesta Pii - pojasta, joka joutuu 16-vuotiaana pelastuslautalle muutaman eläintarhan eläimen seurassa. Tarina keskittyy osaan "Tyynimeri", jossa Pii viettää 227 vuorokautta pelastuslautalla bengalintiikerin seurassa.
Kirja myös tutkailee Piin elämää Intiassa eläintarhan omistajan poikana, ja hänen uskonnollista etsintäänsä hindulaisuuden, kristillisyyden ja muhamettilasuuden ristipaineissa. Ote on humoristinen ja analyyttinen, mitään vouhotusta ei kirjassa ole. Toinen Piin intohimoista ovat eläimet ja yhä enemmän tiikerit, sillä Richard Parker - tiikeri on viimeinen eläin, joka Piin lisäksi seilaa pelastuslautalla Tyynessä valtameressä.
Ja kuinka Piin isä oli viisivuotiaana häntä varoittanut koskemasta eläimiin! Eläintarhan eläimet eivät ole mitään lemmikkejä, oli isä jyrissyt pikku-Piille. "Älä yritäkään ystävystyä tiikerin kanssa, älä koskaan pyri silittämään sen kaunista turkkia..."
Robinsodaninsa aikana Pii kouluttautuu pelokkaasta pojasta tiikerin kesyttäjäksi sekä opettelee muita selviytymistaitoja ääriolosuhteissa. Myös mangustisaarella poika ja tiikeri seikkailevat, kunnes lautta pystytään varustamaan siten, että matka Meksikon rannikolle onnistuu. Kirjan teksti on helppolukuista ja minulle itselleni myös mukaansatempaavaa. Kirjan voi nähdä vaikkapa Nooan arkki - allegoriana tai yksinkertaisesti vain seikkailutarinana. Itselleni tuli kirjasta mieleen myös Rudyard Kiplingin Intia. Kirjan lopussa lukijalle avataan täysin uudenlainen vaihtoehto kirjan allegorisuudesta - entä jos eläimet olivatkin ihmisiä, entä jos Piin perhe ei uponnutkaan laivan mukana...
Kirja rakentaa koko ajan myös kehyskertomusta kirjailijasta, joka etsii kauan hyvää tarinaa. Lopulta hän Intiassa tapaa vanhan miehen, joka tuntee Piin tarinan ja kertoo sen kirjailijalle. Kirjailija haluaa tavata Piin henkilökohtaisesti.
Elokuvaversio on dubattu suomeksi ja tyylilajina perhe-elokuva. Elokuvan on ohjannut Ang Lee. Mielestäni se sopii kaikenikäisille. Elokuva noudattaa kirjan juonta melko uskollisesti. Hienoja otoksia eläimistä ja mereltä. Kaikkein parhaimmat visuaaliset kohtaukset nähdään siinä vaiheessa, kun Pii ja Richard ajelehtivat tähtien alla Tyynenmeren yössä, joten kannattaa seurata ainakin niin kauan. Tunnetummista näyttelijöistä esiintyy mm. ranskalainen Gerard Depardieu. Ritax