Ray Bradburyn Fahrenheit 451 (1953) on scifi-klassikko, joka maalailee kuvaa dystopiasta, jossa kirjallisuus on kielletty. Palomiesten tehtävänä ei ole enää sammuttaa tulipaloja, vaan polttaa kaikki talot, joista on löydetty kirjoja ja pidättää niiden omistajat. Ihmiset pakenevat synkkää, sotaista todellisuutta olohuoneen täyttävien tv-ruutujen ja korvaan laitettavien radioiden avulla. Kaikki ovat näennäisesti onnellisia, mutta ihmisten sisällä vallitsee tyhjyys, johon he hakevat lohtua roskaviihteestä, nopeista autoista ja jopa toistensa tappamisesta.
Kirjan keskiössä on palomies nimeltä Guy Montag, joka alkaa kyseenalaistaa vallitsevaa systeemiä. Herätyksensä todellisuuteen hän saa 17-vuotiaalta Clarisselta, joka saa Montagin ensimmäistä kertaa tekemään huomioita ympäristöstään sekä vanhalta Faberilta, jonka kanssa Montag aikoo kapinoida nykyistä systeemiä vastaan. Montagin vaimo Mildred on tyypillinen aikansa uhri, jonka päivät täyttää olohuoneen kolme tv-ruutua sekä korvassa oleva kuulokeradio. Jatkuvasta viihteestä huolimatta Mildred päätyy ottamaan yliannostuksen unilääkkeitä, vaikka ei suostukaan myöntämään myöhemmin omaa heikkouttaan ja tyhjyyttään. Muut palomiehet jäävät melko ontoiksi hahmoiksi, mutta heitä ei kuvata pelkästään pahoina, sillä he toteuttavat vain työtään, jonka yhteiskunta on heille antanut.
Kirjan sanoman tehokkuus perustuu nimenomaan sen ajankohtaisuuteen, jossa nykyinen tosi-tv-ilmiö ja kertakäyttökulttuuri on viety astetta pidemmälle. Tulevaisuuden Yhdysvalloissa vapaa ajattelu on kielletty ja kirjoja poltetaan, jotteivat ne vahingossa loukkaisi vähemmistöjä ja rikkoisi näiden illuusiota tasa-arvoisesta ja onnellisesta yhteiskunnasta. Vahvan sanoman jälkeen kuitenkin varsinainen juoni jää melko köykäiseksi, eikä tarjoa juurikaan jännitystä lopun takaa-ajokohtauksen lisäksi. Lähinnä keskitytään henkilöiden ajatuksien kuvailuun, joka etenkin Montagin osalta on hyvin kaunopuheista, rönsyilevää ja täynnä metaforia.
Kirja tarjoili mielenkiintoisen ja pelottavankin näkökulman tulevaisuuteen, jossa inhimillisyys ja tiedonhalu ovat kadonneita arvoja. Mielestäni jokaisen tulisi lukea tämä kirja, joka on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Taru ( )

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on tulevaisuusskenaario eli dystopia. Kirjassa Yhdysvaltojen hallitus on kieltänyt ihmisiltä kaiken kirjallisuuden, jotta ihmiset pysyisivät heidän ohjailtavissa ja eivät saisi päähänsä mitään järkevää. Kansalaisille syötetään pelkästään roskaviihdettä, jolla saadaan kansan viihteen tarve tyydytetyksi. Kirjan päähenkilö on Guy Montag, joka on palomies. Palomiesten työnä ei, kuitenkaan ole palojen sammuttaminen, vaan kirjojen polttaminen. Myös kirjojen omistajien talo poltetaan. Montag tajuaa kuitenkin, että kyseinen järjestelmä ei toimi ja ryhtyykin lopussa vastatoimiin, joka johtaa lopussa vaikeuksiin.
Mielestäni kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen. Samantyylisiä tulevaisuuden katastrofikirjoja syntyi samoihin aikoihin 50-luvulla. Fahrenheit 451 on jännittävä, tasapainoinen kirja, joka pitää jännityksessä alusta loppuun asti. Bradbury on onnistunut luomaan kirjan, joka sijoittuu nykypäivään meidän aikaamme ja sitä pystyy vieläkin lukemaan mitä suurimalla mielenkiinnolla.
Santeri Aaltonen 10A

Ray Bradburyn scifi kirja Fahrenheit 451 kertoo tulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa ihmiset ovat juuttuneet kaavoihinsa ja ovat muuttuneet median orjiksi. Kirjat ovat lailla kiellettyjä ja niistä rankaistaan ankarasti ja kaikki kirjat myös poltetaan.

Kirjan päähenkilönä on noin 30-vuotias mies nimeltään Guy Montag. Hän toimii kirjassa palomiehenä, joka tulevaisuudessa tarkoittaa henkilöä,jonka tehtävänä on polttaa kaikki kirjat. Eräänä iltana kun hän on palaamassa töistä kotiin hän törmää 16-vuotiaaseen tyttöön nimeltään Clarisse. Tyttö alkaa kyselemään Montagilta kaikenlaisia kysymyksiä ja tämä herättää Montagin median luomasta koomasta, jossa hän on ollut jo vuosia. Tyttö tulee Montagia vastaan joka ilta parin viikon ajan kunnes tyttö katoaa. Tytön kysymysten takia Montagia rupeaa kiinnostamaan mitä pahaa kirjoissa on, koska niitä ei saa olla. Montag rupeaa keräämään kirjoja ja aloittaa selvittämään lisää niistä ja tämä johtaa hankaluuksiin ja moniin yllättäviin käänteisiin.

Mielestäni kirjassa on erittäin hyvin luotu kuva, että ihmiset ovat median orjia. Montagin vaimo ja hänen ystävänsä ovat kirjan antamat esimerkit. He eivät kyseenalaista mitään ja ovat kokoajan median uhreina, kuten Montagin vaimolla on koko ajan korvissaan nappikuulokkeet, joista hän kuulee uutisia ja muuta median tuottamaa roskaa. Hänellä on myös olohuoneessa kolme TV-seinää, missä hän päivät pitkän puhuu virtuaali sukulaisillee ja luulee olevansa onnellinen. Ihmiset eivät välitä mistään kunhan heillä on viihtyisää tekemistä jota media antaa.

Kirja oli aluksi hieman hankala ymmärtää, mutta juoneen pääse kuiten vaikean alun jälkeen mukaan. Tämä on ensimmäinen scifi-kirja, jonka olen lukenut ja se yllätti minut. Kirjan tapahtumat voisivat oikeastikkin tapahtua jonain päivänä mutta se jää nähtäväksi.

Frank Herrala 10A ( )

Ray Bradburyn yhteiskuntakriittinen Fahrenheit 451 (1953) esittelee tulevaisuuden Yhdysvallat, jossa kaikki pakotetaan samaan muottiin, kirjat on kielletty ja ihmisten välinen kanssakäyminen tapahtuu valtavien televisioruutujen kautta. Näin kaikki ovat onnellisempia. Onnella on kuitenkin kääntöpuolensa: ihmisiä ei kiinnosta enää muu kuin huvittelu ja televisio – kaikkein vähiten toiset ihmiset.
Tapahtumat kietoutuvat palomies Guy Montagin ympärille. Hänen työnsä on polttaa kirjoja ja hän nauttii siitä, kunnes naapuriin muuttanut outo tyttö, Clarisse McClellan, saa hänet kyseenalaistamaan elämänsä onnellisuuden. Vähitellen Montag alkaa huomata yhteiskunnan epäkohtia, mutta toisinajattelijoita ei suvaita ja häntä aletaan ajaa nurkkaan. Lopulta hänen piilottamiensa kirjojen löytyminen pakottaa hänet uhkarohkealle pakomatkalle.
Kerronta on tiukan kronologista ja keskittyy Montagin näkökulmaan. Kirjoitusta värittävät kekseliäät ja paikoin erikoiset kielikuvat, jotka rakentavat kirjan maailmaa – esimerkiksi autoihin viitataan säännönmukaisesti ”kuoriaisina” ja kirjoja verrataan valkoisiin kyyhkysiin. Tekstissä on paikoin tiettyä tajunnanvirtamaisuutta, joka tekee siitä hieman hankalaa mutta mukaansatempaavaa luettavaa.
Helppo ei ole aihekaan, mutta juuri se tekee kirjasta niin vaikuttavan. Kirjailija itse on sanonut, että teemana on se, kuinka televisio vie halun lukea kirjoja, mutta siitä voidaan erottaa myös sensuuriin, yksilöllisyyteen ja sivistyksen tärkeyteen liittyviä ideologioita. Kuluneet kuusi vuosikymmentä ovat kuitenkin muuttaneet teoksen sävyä, ja siitä voidaan erottaa pelottavan paljon yhtymäkohtia nykytodellisuuteen. Myös tämä lisää kirjan kiehtovuutta.
Kaiken kaikkiaan Fahrenheit 451 oli positiivinen yllätys. Raskaasta aiheesta ja toisinaan keskittymistä vaativasta tekstistä huolimatta teos ei ole mitään puurtamista, ja se on ajatusten herättäjänä vertaansa vailla. Kirja havahduttaa katsomaan ympärilleen ja puhumaan ihmisten kanssa ja kysymään silloin tällöin, olemmeko onnellisia vai luulemmeko vain – se on aidosti vaikuttava lukukokemus. Tarinasta löytyy myös jännitystä ja mielikuvitusta kiihottavia elementtejä, ja erityisesti viimeinen kolmesta kappaleesta imaisee mukaansa. Bradburyn klassikko on kirja, joka jokaisen kannattaa lukea jossain elämänvaiheessa.

Henrika Hannula, 10B ( )

Palomies, jonka nimeä en nyt muista, alkaa miettiä työnsä mielekkyyttä kirjojen polttajana. ( )