Yksi suomalaisten rakastetuimmista teoksista on Sinuhe egyptiläinen, Mika Waltarin uskomattoman tarkka muinaisajan Egyptiin sijoittuva kertomus orvosta Sinuhesta, jonka elämää seurataan lapsuudesta vanhuuden päiviin. Faararon henkilääkäriksi nouseva Sinuhe pohtii elämää, yhteiskuntaa, ihmisyyttä ja kohtaa rikkautta, rakkautta ja kurjuutta. ( )

Todella hyvä, todentuntuinen kirja. Vie mennessään matkalle Egyptiin. Loistavasti kerrottu tarina, viisautta täynnä. Luin tämän ensimmäisen kerran lukiossa, teki silloin valtavan vaikutuksen. ( )

"Pysähdy, vesikello, virtaamasta, sillä näin kauniina ei hetkeni enää kaun jatku..." ( )

Eletään 1300-lukua ennen ajanlaskumme alkua. Theba on mahtavan Egyptin valtakunnan pääkaupunki, ja siellä kasvaa löytölapsi Sinuhe köyhien lääkärin talossa. Myös Sinuhesta tulee lääkäri, ja aikuisena hän ajautuu lähelle vallan keskusta, kun uusi farao Ekhnaton osoittautuu kiihkeän uskonnolliseksi ja haluaa muuttaa maailmaa. Horjuvaa valtakuntaa pitää pystyssä sotapäällikkö Horemheb, mutta kulisseissa käydään valtataisteluja. Sinuhe ehtii myös kiertää maailmaa uskollisen orjansa Kaptahin kanssa, rakastua eri naisiin sekä pohtia jumalten tarkoitusta.

Kirjassa on monia eri puolia, joista ehkä voimakkain on kirjan uskontokritiikki. Institutionaalista, jähmeää uskontoa kritisoidaan erityisesti kirjan alkuosassa, kun kuvataan Ammonin papistoa ja heidän vallanhimoista, tukahduttavaa otettaan Egyptistä. Mutta idealistinen uskonto vasta kyytiä saakin, farao Ekhnatonin Aton-uskon kautta. Hyvin ei käy kummankaan suuntauksen kannattajille. Kauheimmillaan uskonnon varjo näyttäytyy Sinuhen rakastetun, kreetalaisen härkätanssija Minean kohtalossa.

Uskonnon lisäksi kirjan suuria teemoja on valta. Lääkäri Sinuhe, uskossaan kiihkeä farao Ekhnaton ja realistinen sotilas Horemheb ovat kolme eri puolta faraon valtaistuimen ympärillä - jossa riittää kuhinaa muutenkin, kun kuningasperheen jäsenet ja hovin jäsenet pelaavat omia pelejään.

Lisäksi kirjassa kuvataan erilaisia naissuhteita: Neitseellinen Minea on kavalan Neferneferneferin vastapainoksi Sinuhen puhdas ja oikea rakkaus. Viimeisin rakkaus, Merit, oli tietysti nuorelle lukijalle kaikkein tylsin naishahmo, mutta näin aikuiselle taas se kaikkein realistisin. Tasapainoinen, itsenäinen, pitkä suhde vallitsee Sinuhen ja Meritin välillä - niin kauan kuin onnea kestää. ( )