Lapset inhosivat, itse tykkäsin eniten muumikirjoista. Loppu on kyllä vähän pitkäpiimäinen, mutta kirja kertoo kyllä paljon ihmisistä. ( )

Jos pitäisi valita vain yksi muumi-kirja, se olisi tämä. Kirjassa kaikki ovat vähän eksyksissä, yksi jos toinenkin kaipaa jotakin elämäänsä. Monen mielestä kirja on liian synkkä muumikirjaksi. Synkkyyttä kirjassa toki on, mutta ei se mitenkään vierasta muumeille minusta ole. Ei muumien elämä ole pelkkää auringonpaistetta ja pannukakkukekkereitä (vaikka niitäkin tarvitaan). Majakkasaarella paljastuu, että arkea ja itseään ei pääse pakoon vaan jokaisen on kohdattava itsensä ja opeteltava elämään itsensä kanssa. Siitähän koko elämässä on kysymys. Muumipappa ja meri ei välttämättä ole samaa sarjaa muiden muumikirjojen (jollain tavalla miellän kirjan Muumilaakson marraskuun pariksi), mutta se tavoittaa jotakin olennaista ihmisyydestä (muumiudesta). Muumipappa ja meri osoittaa niin konkreettisesti, että muumit ovat paljon muutakin kuin lapsille suunnattuja pullakoita hahmoja. ( )

Pitäisi varmaan säästää kesäksi.
Majakanvartijan yksinäisyys. Pappa on aika tohelo! ( )