Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.
Ladataan... Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2007)Tekijä: J. K. Rowling
Best Fantasy Novels (53) Best Young Adult (16) » 74 lisää Books Read in 2016 (18) Favourite Books (137) Books Read in 2019 (12) Female Author (48) Books Read in 2017 (47) BBC Big Read (127) 20th Century Literature (205) Books Read in 2018 (96) Favorite Long Books (111) To Read (3) Top Five Books of 2016 (359) Books Read in 2023 (827) 2000s decade (29) Books Read in 2012 (11) Movie Adaptations (87) Five star books (1,051) Books with Twins (36) XXX (2) Secrets Books (61) Fate vs. Free Will (28) READ IN 2020 (169) aijowenuwaneaw (7) Books About Girls (103) Alphabetical Books (81) Lucy's Long List (7) Unread books (488) Scholastic (7) Delete This List (6) Books About Boys (163) Books on my Kindle (160) Books About Murder (308) Magic Realism (362) Ladataan...
Kirjaudu LibraryThingiin nähdäksesi, pidätkö tästä kirjasta vai et. Oikein hyvä päätös, vaikka alku tosiaan olikin vähän ankea. Olisin toivonut että lopun tapahtumiin olisi käytetty enemmän sivuja, mutta mikäs minä olen tällaista sanomaan. Nopeasti ahmittu nuortenkirja josta tällainen ukkokin kyllä nautti. ( ) Tammikuu 2020 Nyt olen saanut näiden uudelleen luku-urakan päätökseen. Loppu on aina haikea ja tähän melkein tekisi mieli lukea Kirottu lapsi heti perään. Ehkä luenkin ne ja Ihmeotukset myöhemmin tänä vuonna. Harrylla, Ronilla ja Hermionella on Dumbledoren jättämä tehtävä, eikä juurikaan johtolankoja sen suorittamiseen. Voldemort on kaapannut vallan velhoyhteisössä ja kaikki häntä vastustavat vaarassa. Jos alun päämäärättömän harhailun, jolla silläkin on tarkoituksensa tarinan kannalta, unohtaa, tämä on oikein kelpo päätös sarjalle. Tässä on monia elementtejä, joista pidän. Lasten satuja ei pidä aliarvioida. ——- Kyllähän tämä loppu tuli järkytyksenä. Ylipäätään se, että koko sarja on nyt taas luettuna, ei ole enempää osia luettavaksi. Toki minua koskettaa lopussa tapahtuneet kuolematkin. Yllättävän paljon sitä oli tapahtumista unohtanut. Snapesta muistin vain, että ratkaisu liittyi Harryn äitiin, mutta jotenkin Snape jäi ärsyttämään enemmän tällä lukukerralla. Tehnyt liian paljon virheitä, joita ei voi itselleen hyvittää ja vaikka urhoollisesti suorittaakin tehtävänsä, niin pienillä erilaisilla valinnoilla olisi voinut saada enemmän. Hyvä tämä on edelleen. Nyt vain uusintalukemista odottamaan. Nyt se on ohi. Monivuotinen taivallus Harryn ja kumppaneiden kanssa. En voi väittää, etteikö oloni olisi varsin haikea (se on aina etenkin sarjojen päättyessä). Osa minusta toivoisi kiihkeästi jatkoa, mutta viisasta on kun Harryn vain antaa olla näin. Tämä arvio painottuu tähän päätöskirjaan, mutta varmasti hölisen koko Harry Potter -sarjasta noin ylipäätäänkin. Kun suljin Kuoleman varjelusten kannet, oli päällimmäisenä tunteena pettymys. Tässäkö se oli? Näinkö se nyt sitten loppuikin? Hetken asiaa sulateltuani en kyllä suostu kaatamaan syytä kokonaan Rowlingin niskaan. Kuoleman varjeluksille oli ladattu hirmuiset odotukset, kuten sarjojen päätösosille yleensä. Eikä minulla oikein ole edes parempaa ideaa siitä miten tarinan olisi pitänyt loppua. Ehkä oikeasti jonkun pääkolmikosta olisi pitänyt kuolla, mutta toisaalta… Harry Potter -sarja on pääasiallisesti satu, joka on suunnattu lapsille. Satujen pitää päättyä onnellisesti. Ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset päättyi varsin onnellisesti, vaikka kuolemaa ja muuta traagisuutta mukana olikin. Mielenkiintoisimpana pidin tasapainottelua Albus Dumbledoren lojaalisuuden kanssa. Koko sarjan loppua kohti mentäessä Rowling varsin taitavasti alkaa horjuttaa lukijan luottamusta Dumbledoreen. Jotain epäilyttävää siinä äijässä on. Onko Dumbledore hyvis vai pahis? Kuoliko hän ihan oikeasti? Kertakaikkisen kutkuttavaa ja olin revetä liitoksistani Kuoleman varjelusten kanssa, jossa tämä kyseenalaistaminen viedään huippuunsa asti pahamaineisen Rita Luodikon löytäessä epäilyttäviä asioita Dumbledoren menneisyydestä. Mattoa lukijan alla nitkutellaan taitavasti ja tietyllä tapaa Albus Dumbledoren kyseenalaistaminen saa kyseenalaistamaan kaikkea muutakin. Jos Dumbledoreen ei voi luottaa, niin keneen sitten voi? Harryn sokea usko Dumbledoren hyvyyteen on varsin liikuttavaa ja lukijana siihen reagoi varsin sarkastiseen sävyyn. Rowlingina olisin kuitenkin jättänyt Dumbledoren vielä enemmän epävarmaksi enkä paljastaisi hänen lopullisia syitään ja taustojaan kokonaan. Vaikka helppoahan minun täältä on viisastella mitä olisi ja ei olisi pitänyt tehdä. Minulta aina ajoittain kysytään suosikkihahmoa. On yllättävää, kuinka helppoa siihen on vastata tässä tapauksessa, vaikka yleensä asia on päinvastoin. Tietenkin Ron Weasley! Mikä kumma siinä on, että sankarin “apulaisen” pitää olla aina hiukan hömppä ja yksinkertainen? Yleensä siihen lisätään vielä aimo annos komiikkaa ja tadaa! Sankarilla on uskollinnen koir… ystävä. Kaikesta tuosta huolimatta letkeä Ron on suosikkini, joka melko pitkälle pelastaa koko sarjan. Ron on uskottava hahmo ja siksikin miltei ainoa laatuaan Harry Potter -sarjassa. Harrysta itsestään en oikeastaan pidä. Se ylitsevuotava jalous, joka Kuoleman varjeluksissa saa oikein multihuipentumansa, on suorastaan oksettavaa. Rakkauden vuoksi uhrautuminen, hillitön ja pyyteetön halu suojella ystäviään, traaginen lapsuus ja tasapainoinen mieli… Mutta ei kai sankarien tarvitsekaan olla uskottavia? Hermione Granger jäi aina kovin etäiseksi hahmoksi. Parissa ensimmäisessä osassa hän onnistui ärsyttämään tietynlaisella viisastelullaan, mutta sekin särmä hioutui myöhemmin pois kokonaan. Jäljelle jäi vain tyhjyys. Eniten Harry Potter ja kuoleman varjelukset -teoksessa yllätti kuoleman runsas läsnäolo jo alusta saakka (mikä oli vain positiivista ettei kaikki rytinä jää ihan viimeisille sivuille) ja yllättävän kristillissävytteinen loppu. Harry siis uhrautuu Voldemortille, kuolee, herää kuolleista rakkauden tähden ja pelastaa velhomaailman. Ihan kuin olisin kuullut tämän tarinan ennenkin. Olisi mielenkiintoista tietää miksi Rowling päätyi tällaiseen ratkaisuun. Oliko se sattumaa vai tarkoitettu tietynlaiseksi lepyttelyksi kristillisiä piirejä kohtaan? Harry Potter -sarjahan ei juurikaan ole herättänyt innostusta voimakkaasti kristillisten lahkojen ja piirien parissa, vaan sitä on suorastaan syytetty lasten ja nuorten viettelystä saatananpalvontaan. Tässä viimeisessä osassa kiinnitin eniten huomiota myös kieleen, joka oli yllättävän kömpelöä! Jotkut pahikset oli pistetty puhumaan jonkin asteista puhekielen ja slangin sekoitusta, mikä ei kuulostanut lainkaan luontevalta. Jopa pääkolmikon dialogi tuntui ajoittain turhankin kankealta ja oudolta. En tiedä, johtuuko näkökulmani siitä, että aikaisempien osien lukemisesta on liikaa aikaa ja olen kasvanut/kehittynyt tiedostamaan kielen voimakkaammin kuin muutamia vuosia sitten. Kielellistenkin seikkojen takia sarja pitäisi lukea uudestaan alusta loppuun yhtä kyytiä. Näin siitä saisi paremman ja rehellisemmän kokonaiskuvan. Harry Potterin pariin palaan kuitenkin mielelläni. Onhan koko sarja ollut varsin vaikuttava ylläolevasta kriittisestä sävystäni huolimatta. Harry Potter -sarja on taitavasti rakennettu satukokonaisuus, jossa on hieno ja monimutkainen juoni. Rowling osaa kirjoittaa kerrassaan koukuttavaan tyyliin ja monenlaiset hahmot jaksavat pitää mielenkiintoa yllä. -Morre- näyttää 4/4
The epic adventure ends where, and as, it should in this long-awaited heart- (and, predictably, door-) stopping closer. Für Sieglinde Geisel ist der siebte Harry-Potter-Band "fraglos der beste", was daran liegt, dass er gleich am Anfang zur Sache kommt, ohne die Rezensentin lange mit Internatsalltag aufzuhalten. So stand sie also gleich "unter Strom" und das scheint auch bis zum Ende so geblieben zu sein, obwohl J.K. Rowling mit einem Tabu bricht, in dem sie Harry Potter in einem Zwischenreich mit dem bereits gestorbenen Dumbledore sprechen lässt. Geisel, die sich in ihrem Text mit den Tücken letzter Bände beschäftigt, scheint dies Rowling allerdings nicht so übel zu nehmen wie etwa Cornelia Funke, die in ihrem "Tintentod" noch "gröber" mit dem Tod trickst. Was in Geisels Augen auch definitiv für Rowling spricht, ist ihr "meisterhafter" Umgang mit der Ambivalenz. ...but over the course of seven full-length books the mystery, at least for this reader, loses its ability to compel, and in this culminating episode the enterprise actually becomes tedious. But as her critics point out, Rowling is no Dickens...Which is a much more wholesome story than Peter Pan's, but sad, all the same. The shallowness of Rowling’s enterprise is revealed in the vapid little epilogue that seems inspired less by great fiction than B-list Hollywood scripts. Where the cataclysmic showdown in The Lord of the Rings leaves the Hobbits and Middle-earth irrevocably altered even in victory, the wizarding world merely returns to business as usual, restoring its most famous citizens to a life of middle-class comfort. At the end of this overly long saga, the reader leaves with the impression that what Harry was fighting for all along was his right–and now that of his children–to play Quidditch, cast cool spells and shop for the right wand. Or what George Bush would call “our way of life.” Kuuluu näihin sarjoihinHarry Potter (7) Sisältyy tähän:Harry Potter (1–7) (tekijä: J. K. Rowling) Mukaelmia:Tähän on vastattu täällä:Innoitti:Siuntio Silosäkeen tarinat (tekijä: J. K. Rowling) Tällä on käyttöopas/käsikirja:The Deathly Hallows Lectures: The Hogwarts Professor Explains the Final Harry Potter Adventure (tekijä: John Granger) Repotting Harry Potter: A Professor's Book-by-Book Guide for the Serious Re-Reader (tekijä: James W. Thomas) Tutkimuksia:Sisältää opiskelijan oppaanPalkinnotDistinctionsWhitcoulls Top 100 Books (5 – 2008) Whitcoulls Top 100 Books (11 – 2010) Notable ListsBulgarian Big Read (49) Greatest Books algorithm (1505)
Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä. Englanninkielinen Wikipedia (12)"'Antakaa minulle Harry Potter", Voldemortin a?a?ni sanoi, "niin keta?a?n ei vahingoiteta. Antakaa minulle Harry Potter, niin mina? en koskekaan kouluun. Antakaa minulle Harry Potter, niin teida?t palkitaan.'" Kun ha?n kipuaa Hagridin moottoripyo?ra?n sivuvaunuun ja liita?a? taivaalle la?htiessa?a?n Likusteritielta? viimeista? kertaa, Harry Potter tieta?a?, etta? lordi Voldemort ja kuolonsyo?ja?t ovat aivan kannoilla. Ha?nta? ta?ha?n saakka suojannut lumous on nyt murtunut, mutta ha?n ei voi jatkaa piileskelya?. Pimeyden lordi kylva?a? pelkoa kaikkeen, mita? Harry rakastaa ja pysa?ytta?a?kseen ha?net Harryn ta?ytyy lo?yta?a? ja tuhota loput hirnyrkit. Viimeisen taistelun ta?ytyy alkaa -- Harryn on aika kohdata vihollisensa... Teemamusiikin sa?velta?ja? James Hannigan Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.
|
Current Discussions-Suosituimmat kansikuvat
Google Books — Ladataan... LajityypitMelvil Decimal System (DDC)823.914Literature English & Old English literatures English fiction Modern Period 1901-1999 1945-1999Kongressin kirjaston luokitusArvio (tähdet)Keskiarvo:
Oletko sinä tämä henkilö? |