KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Ladataan...

Vänrikki Stoolin tarinat

Tekijä: Johan Ludvig Runeberg

Muut tekijät: Katso muut tekijät -osio.

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioMaininnat
335176,384 (3.46)5
Ote: ...toinen mun suokaa, elvyin taas, kun teidat nain. Jo kostui silma Dobelnin ja loisti: Siis taisteluun, sa vaki verraton Se, minka nain, kaikk' arvelut se poisti, taa Dobelnin, taa voiton paiva on. On vilja kypsaa. Adjutantti, lentain, mailta, mailta, metsan aarelt' entain nyt eespain, niittoon kaikki kaskekaa Taall' ei, nyt tuolla lyodaan miekka vaakaan, vaella tall' ei vaistyis maailmaakaan; vaan ryntaa pain, ei varro ryntaajaa. Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: Pain, pojat, voittoon taikka kuolemaan Standaarin aani ukkosena kaikuu, Larm miehen lailla lyopi rumpuaan, ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin verista kenttaa astuu sankar-innoin, heit' etumaisna Dobeln taistoon vie. Ja ennenkuin luo maille varjon ilta, on karkoitettu ryssa kankahilta, ja aukaistuna Adlercreutzin tie. Ja taistojoukot seudult' on jo poissa, miss' ensin tormasivat vastakkain; miss' asken tanner valkkyi salamoissa, mies illan rauhassa nyt viipyy vain. Sitoen ratsunsa han seisoo yksin sijalla kammon, missa vieretyksin veriset ruumiit, pirstat peittaa maan. Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, vakaasti korkeuksiin silman luopi mies kalvan, lause taa soi huuliltaan: Tyo tehty, voitto saatu on. Tyo toinen jai viela. Nimi vapaauskoisen mull' on, sen arvokseni arvioinen: mies vapaa, vapaasti ma aattelen. Mut kunne konsaan aatokseni lahti, sa olit matkan paa, sen johtotahti, sa, jonka tahto ohjaa elamaa. Sun puolees luon ma silmani nyt tassa, kun silma kuolon vain on nakemassa, sua kiittaa saan tass' ilman nakijaa. Sa annit mulle jalleen synnyinmaani, kun toivon meilta synkka yo jo vei; sa kaikki naat, mun katso pohjimpaani, mult' arvon tokko lahjas saa vai ei Voi orja herrans' eessa maassa maata; en ryomia, en kerjata ma saata, en palkan toivoss' enka suosion. Iloisna seison kasvojesi alla, vapaalla miella, otsa korkealla, se miehen suoraa rukousta on. Soit laumoja sa...… (lisätietoja)
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin nähdäksesi, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

» Katso myös 5 mainintaa

Som tidigare noterats här är 2009 utsett till märkesår, till åminnelse av att det är 200 år sedan Sverige och Finlands vägar skildes. För den som vill öka sin kunskap om vad som hände de där två krigsåren har det kommit ut en mängd böcker, men ändå är troligen det mest läsvärda man kan få tag på någon annoterad upplaga av Fänrik Ståls sägner. För visst kan man hålla på att älta det Cronstedtska uppgivandet av Sveaborg, eller avslöja att de finska trupperna knappast var sådär uppoffrande ädla som Runeberg skildrar dem, men när nu kriget ändå redan blivit stor litteratur så är det väl lika bra att gå på den med en gång?

Den Runebergska verskonsten är lätt att karaktärisera: teknisk fulländad, återhållsam i bildspråket, med enkla men välfunna rim, helt enkelt nästintill prickfritt hantverk som inte ställer upp några större hinder för läsaren (undantaget möjligen Molnets broder; svenska språket är inte byggt för hexameter). Nej, här får det allra pilligaste finliret stå tillbaka för kravet att berätta: nästan varje dikt behandlar en konkret händelse, inte många ställer frågor eller problematiserar. Innehållet är genomgående patriotiskt – de finska soldaterna tycker inte om att retirera, de finska soldaterna slåss för det älskade landet, de finska soldaterna är ärliga och duktiga, de finska officerarna rättvisa och omhändertagande – men ändå tämligen uthärdligt; patriotismen är trots allt ganska begränsad och klarsynt: Finland må vara det bästa landet på jorden och de finska trupperna kunde inte tänka annat än att göra sitt yttersta för att försvara det, men det innebär inte att ryssarna på något sätt skulle vara omänskliga, lägre stående varelser (någon annan hållning vore i och för sig omöjligt för censuren, men en dikt som Kulneff hade knappast kommit till om inställningen vore Runeberg helt främmande). Visst skulle man föredragit att slippa det evinnerliga retirerande för att istället själv få diktera marscherandet, och visst förekommer det vackra lik, men om det är en släktingtill den rikssvenska Karl XII-dyrkan är den ändå en aning mer realistisk.

Förvisso slår det hela trots allt över ibland; poängen i Soldatgossen är knappast acceptabel för någon med dagens syn på barnsoldater, att Runeberg låter »fritänkaren« (det vill säga ateisten) von Döbeln i slutet av Döbeln vid Jutas tacka Gud för segern känns plumpt, och även om man till slut kommer fram till att »ett dåligt huvud hade han, men hjärtat det var gott«, så har man innan dess drivit rätt friskt med Sven Duva. Då är det lättare att stå ut med det arga gycklet med Gustav IV Adolf i Konungen, eller avfärdandet av Klingspor i Fältmarskalken. Riktigt trevliga är dock porträtt som de av Lotta Svärd eller Gamle Lode – en slags svensk Stonewall Jackson i litet format – och en dikt som Landshövdingen kan vara den bästa teckning av civilkurage och gott ämbetsmannaskap man kan finna. På det hela taget är det ofta de små inkännande porträtten som ger den största läsglädjen.

Så, jovisst är det patriotiskt och en smula enögt, visst är det knappast de mest bländande dikter som står att finna, men det är ändå ofta så skickligt tecknade porträtt, så mänskliga detaljer, och så gott hantverk, att man kan ge Runeberg omdömet att

något tål han att klaga på
men mera hedras ändå ( )
  andejons | Jul 24, 2009 |
ei arvosteluja | lisää arvostelu

» Lisää muita tekijöitä (16 mahdollista)

Tekijän nimiRooliTekijän tyyppiKoskeeko teosta?Tila
Runeberg, Johan Ludvigensisijainen tekijäkaikki painoksetvahvistettu
Cajander, PaavoKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Lindholm, JuhaniKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Oksala, TeivasKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Teoksen kanoninen nimi
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tiedot ruotsinkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät paikat
Tiedot ruotsinkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Tiedot ruotsinkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Vårt land, vårt land, vårt fosterland,

ljud högt, o dyra ord!

Ej lyfts en höjd mot himlens rand,

ej sänks en dal, ej sköljs en strand,

mer älskad än vår bygd i nord,

än våra fäders jord.
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Please note that "Fänriks Ståls sägner" was first released in two volumes. Those should not be combined with the omnibus versions which are most often published today.
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

Ote: ...toinen mun suokaa, elvyin taas, kun teidat nain. Jo kostui silma Dobelnin ja loisti: Siis taisteluun, sa vaki verraton Se, minka nain, kaikk' arvelut se poisti, taa Dobelnin, taa voiton paiva on. On vilja kypsaa. Adjutantti, lentain, mailta, mailta, metsan aarelt' entain nyt eespain, niittoon kaikki kaskekaa Taall' ei, nyt tuolla lyodaan miekka vaakaan, vaella tall' ei vaistyis maailmaakaan; vaan ryntaa pain, ei varro ryntaajaa. Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: Pain, pojat, voittoon taikka kuolemaan Standaarin aani ukkosena kaikuu, Larm miehen lailla lyopi rumpuaan, ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin verista kenttaa astuu sankar-innoin, heit' etumaisna Dobeln taistoon vie. Ja ennenkuin luo maille varjon ilta, on karkoitettu ryssa kankahilta, ja aukaistuna Adlercreutzin tie. Ja taistojoukot seudult' on jo poissa, miss' ensin tormasivat vastakkain; miss' asken tanner valkkyi salamoissa, mies illan rauhassa nyt viipyy vain. Sitoen ratsunsa han seisoo yksin sijalla kammon, missa vieretyksin veriset ruumiit, pirstat peittaa maan. Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, vakaasti korkeuksiin silman luopi mies kalvan, lause taa soi huuliltaan: Tyo tehty, voitto saatu on. Tyo toinen jai viela. Nimi vapaauskoisen mull' on, sen arvokseni arvioinen: mies vapaa, vapaasti ma aattelen. Mut kunne konsaan aatokseni lahti, sa olit matkan paa, sen johtotahti, sa, jonka tahto ohjaa elamaa. Sun puolees luon ma silmani nyt tassa, kun silma kuolon vain on nakemassa, sua kiittaa saan tass' ilman nakijaa. Sa annit mulle jalleen synnyinmaani, kun toivon meilta synkka yo jo vei; sa kaikki naat, mun katso pohjimpaani, mult' arvon tokko lahjas saa vai ei Voi orja herrans' eessa maassa maata; en ryomia, en kerjata ma saata, en palkan toivoss' enka suosion. Iloisna seison kasvojesi alla, vapaalla miella, otsa korkealla, se miehen suoraa rukousta on. Soit laumoja sa...

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Current Discussions

-

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.46)
0.5
1
1.5
2 2
2.5
3 9
3.5 5
4 10
4.5
5 1

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 201,989,413 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä