Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
At the age of 14 Georg Koves is plucked from his home in a Jewish section of Budapest and without any particular malice, placed on a train to Auschwitz. He does not understand the reason for his fate. He doesn’t particularly think of himself as Jewish. And his fellow prisoners, who decry his lack of Yiddish, keep telling him, “You are no Jew.” In the lowest circle of the Holocaust, Georg remains an outsider. The genius of Imre Kertesz’s unblinking novel lies in its refusal to mitigate the strangeness of its events, not least of which is Georg’s dogmatic insistence on making sense of what he witnesses–or pretending that what he witnesses makes sense. Haunting, evocative, and all the more horrifying for its rigorous avoidance of sentiment, Fatelessness is a masterpiece in the traditions of Primo Levi, Elie Wiesel, and Tadeusz Borowski.… (lisätietoja)
Imre Kertészin kirjoittama Kohtalottomuus kertoo nuoren juutalaispojan koskettavaa tarinaa keskitysleireiltä. Kirja on julkaistu vuonna 1975 mutta saavutti suurimman suosionsa vasta kun Imre Kertész palkittiin Nobelin palkinnolla. Kirjan tarina etenee pojan näkökulmasta mikä tekee tarinasta mielenkiintoisen seurata.
Tarina alkaa siitä kun Gyorgyn isä lähetetään pois perheensä luota työleirille. Perhe joutuu hyvästelemään isän tietämättä etteivät he koskaan tule enää näkemään toisiaan. Pian Gyorgyllekin tulee työmääräys, työn mukana saa henkilötodistuksen ja luvan kulkea kaupungin rajojen yli. Työ on kuitenkin fyysisesti raskasta ja sinne kuljetaan bussilla. Yhdellä kerralla bussin pysäyttikin poliisi. Työläiset komennettiin ulos bussista ja pian seuraan liittyi muita kaapattuja. Heidät käskytettiin junaan millä työläiset siirrettiin keskitysleirille, Auswitchiin, missä töitä tehtiin rajusti ja olot ovat kurjat. Nälkä, väsymys ja ahtaus ovat joka päiväistä kurjuutta keskitysleiriläisille. Gyorgyä siirrellään keskitysleiriltä toiselle, mutta aina löytyy joku johon luottaa. Toisissa paikoissa olot olivat hieman parempia esim. vettä saattoi saada silloin kun oli jano. Noin vuoden työskenneltyään keskitysleireillä Gyorgy pääsee vihdoin takaisin kotiin. Tarinan alussa Gyorgy oli kuin kuka tahansa nuori poika, mutta keskitysleirin arki on muuttanut poikaa niin että aikaisemmat tärkeät asiat muuttuvat merkityksettömiksi.
Kertész kuvailee keskitysleirin kauheuksia melko tunteettomasti ja kylmästi. Asiat kerrotaan siten miten ne ovat, korostamatta kauheuksia. Kuitenkin lukijan aikaisemmat tiedot muokkaavat tarinaa aavistuksen, ne myös aiheuttavat ristiriitoja. Lukija mieltää keskitysleirin kylmäksi ja surulliseksi paikaksi, kun taas työläiset iloitsevat nurmikentästä ja raikkaasta ilmasta ja koittavat vitsailla mistä tahansa. Kirja laittaa miettimään tämän päivän olosuhteita ja sitä kuinka hyvin asiat nykyään oikeasti ovat.
At the age of 14 Georg Koves is plucked from his home in a Jewish section of Budapest and without any particular malice, placed on a train to Auschwitz. He does not understand the reason for his fate. He doesn’t particularly think of himself as Jewish. And his fellow prisoners, who decry his lack of Yiddish, keep telling him, “You are no Jew.” In the lowest circle of the Holocaust, Georg remains an outsider. The genius of Imre Kertesz’s unblinking novel lies in its refusal to mitigate the strangeness of its events, not least of which is Georg’s dogmatic insistence on making sense of what he witnesses–or pretending that what he witnesses makes sense. Haunting, evocative, and all the more horrifying for its rigorous avoidance of sentiment, Fatelessness is a masterpiece in the traditions of Primo Levi, Elie Wiesel, and Tadeusz Borowski.
Tarina alkaa siitä kun Gyorgyn isä lähetetään pois perheensä luota työleirille. Perhe joutuu hyvästelemään isän tietämättä etteivät he koskaan tule enää näkemään toisiaan. Pian Gyorgyllekin tulee työmääräys, työn mukana saa henkilötodistuksen ja luvan kulkea kaupungin rajojen yli. Työ on kuitenkin fyysisesti raskasta ja sinne kuljetaan bussilla. Yhdellä kerralla bussin pysäyttikin poliisi. Työläiset komennettiin ulos bussista ja pian seuraan liittyi muita kaapattuja. Heidät käskytettiin junaan millä työläiset siirrettiin keskitysleirille, Auswitchiin, missä töitä tehtiin rajusti ja olot ovat kurjat. Nälkä, väsymys ja ahtaus ovat joka päiväistä kurjuutta keskitysleiriläisille. Gyorgyä siirrellään keskitysleiriltä toiselle, mutta aina löytyy joku johon luottaa. Toisissa paikoissa olot olivat hieman parempia esim. vettä saattoi saada silloin kun oli jano. Noin vuoden työskenneltyään keskitysleireillä Gyorgy pääsee vihdoin takaisin kotiin. Tarinan alussa Gyorgy oli kuin kuka tahansa nuori poika, mutta keskitysleirin arki on muuttanut poikaa niin että aikaisemmat tärkeät asiat muuttuvat merkityksettömiksi.
Kertész kuvailee keskitysleirin kauheuksia melko tunteettomasti ja kylmästi. Asiat kerrotaan siten miten ne ovat, korostamatta kauheuksia. Kuitenkin lukijan aikaisemmat tiedot muokkaavat tarinaa aavistuksen, ne myös aiheuttavat ristiriitoja. Lukija mieltää keskitysleirin kylmäksi ja surulliseksi paikaksi, kun taas työläiset iloitsevat nurmikentästä ja raikkaasta ilmasta ja koittavat vitsailla mistä tahansa. Kirja laittaa miettimään tämän päivän olosuhteita ja sitä kuinka hyvin asiat nykyään oikeasti ovat.
Sara Naamanka 10A ( )