KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Dagarnas skum – tekijä: Boris Vian
Ladataan...

Dagarnas skum (alkuperäinen julkaisuvuosi 1947; vuoden 1997 painos)

– tekijä: Boris Vian, Lars Erik Sundberg

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioMaininnat
2,018396,167 (3.97)23
Fiction. Translated from the French by Brian Harper. "FOAM OF THE DAZE is a novel like no other, a sexy, innocent, smart and sweet cartoon of a world which then begins, little by little, to bleed real blood until, in the end, the blood turns out to be our own. I read it nearly thirty years ago in its previous incarnation as Mood Indigo and I loved it then; it's still one of my favorite books in the whole world"--Jim Krusoe. "A kind of jazzy, cheerful, sexy, sci-fi mid-20th century Huysmans. Check it out. There is just no place like France"--Richard Hell.… (lisätietoja)
Jäsen:marmatkri
Teoksen nimi:Dagarnas skum
Kirjailijat:Boris Vian
Muut tekijät:Lars Erik Sundberg
Info:Stockholm : Norstedt, 1997 ;
Kokoelmat:Oma kirjasto
Arvio (tähdet):
Avainsanoja:novel

Teoksen tarkat tiedot

Froth on the Daydream (tekijä: Boris Vian) (1947)

  1. 00
    The House of a Thousand Floors (tekijä: Jan Weiss) (_eskarina)
    _eskarina: A bit more (Vian) or less (Weiss) surreal imagination, but outstanding in both cases.
  2. 00
    Kangaroo Notebook (tekijä: Kōbō Abe) (moietmoi)
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

» Katso myös 23 mainintaa

englanti (20)  ranska (12)  italia (3)  katalaani (2)  hollanti (1)  ruotsi (1)  Kaikki kielet (39)
Näyttää 1-5 (yhteensä 39) (seuraava | näytä kaikki)
By Vian's standards, this is a surprisingly simple story: Colin and Chloe are destroyed by a universe that can't stand to see anyone that happy; Chick and Alise by Chick's uncontrollable addiction to collecting artefacts connected with megastar-philosopher Jean-Sol Partre (author of Le vomi, La lettre et le néon, and hundreds of other immortal texts). Sophocles would already have known what to do with a plot like that, but of course it wouldn't have turned out anything like as bizarre in his hands.

With Vian in charge, Colin and Chick start off with the blissful innocence of Bertie Wooster and Bingo Little, generating harmonious mixed drinks by inputting Duke Ellington tunes into Colin's pianocktail machine and being served superb meals by his impeccable manservant Nicolas, but by the end of the book they have moved into something more like Kafka's version of The picture of Dorian Gray. Medics, priests, a pharmacist, employers, booksellers and an avant-la-lettre SWAT team have all taken what they can get; even Colin's wonderful modernist apartment has developed a weird malaise that makes it turn slowly into a crumbling garret.

The whole thing is peppered with Vian's unforgettable twists of logic — even the ones we'd prefer to forget, like the trained cyber-rabbits in the pharmacy that produce those wonderfully even round pills, as rabbits do... But, under the comedy, there's real anger and sadness about the arbitrary cruelty of the world we live in, some of it avoidable and man-made, most not. ( )
  thorold | Jun 9, 2021 |
I have never read a book quite like L'écume des jours, but then again I have never read a book quite like Le Petit Prince by Antoine de Saint Exupery and so reading these two in parallel was quite a strange experience, because in some aspects they are similar. [Le Petit Prince] was published in 1943 and Boris Vian's first novel hit the streets in 1947, both scenario's take place in a sort of parallel universe and its easy to believe that Vian was thoroughly familiar with The Petit Prince when he wrote L'écume des jours which takes his parallel world out of the reach of children and into a world of tragedy and satire.

L'écume des Jours tells the story of Colin a wealthy young man who loves jazz and has no need to work, he lives in an apartment with Chick his best friend. Chick is obsessed with the literature of Jean Sol-Patre (Jean-Paul Satre in the real world) and has little money himself. The apartment is also home to Nicholas who is both chef and chauffeur to Colin and a couple of mice who all live happily together. Nicholas introduces Colin to his cousin Chloé and Chick meets her friend Alise. Both men fall in love with the two girls and Colin marries Chloé who moves into the apartment. He lends some money to Chick who instead of marrying Alise spends his dublazons (it is an alternative world) on the works of Sol-Patre who seems to be publishing books and articles almost every week. Chloé becomes ill with a growth in her lung and Colin finds a doctor who treats her with new techniques. The treatment is expensive and Colin spends all his money on treatments and flowers, believing that cut flowers in Chloé's sick room will help her recovery (cut flowers are an expensive item in France). Chloe does not recover, Colin is impoverished and searches for work and Chick spends the last of his money on a pair of old trousers previously owned by Sol-Patre.

This is a tragi-comedy love story shot through with satire, magic realism and naivety. It is told in short chapters that have a certain grip on the real world then lurch into parody, this reader was continually wrong footed when at the start of the novel, but quickly learn't to go with the flow. The first chapter introduces us to Colin and describes his toilette in some detail and we meet Chick and Nicholas and then rather bizarrely in the cuisine are the mice who are dancing happily in the rays of the sunshine and Colin in passing by to see what is cooking caresses them lovingly. There is much talk about food and jazz as the first chapter comes to the end. From then on the chapters increasingly become a little more surreal until we are in another world which seems an awful parody of this one. There are some great moments (or little chapters) in the book: Nicholas takes Colin and Chloe for a drive and to avoid traffic they take a short cut on unmade roads through a copper mining area with open foundries and Chloe is frightened by the workers and the destroyed landscape, there is the strange hospital of Professor Mangemanche, there are the efforts of Colin to raise money by selling his pianococktail and invention that mixes drinks when a tune is played on the keyboard, the burning of the libraries and the murder of Sol-Patre and finally the tragedy of Chloés sick room

In this surreal world which becomes more tragic Boris Vian takes aim and satirises religion, celebrity status, fine dining, the medical profession, discrimination and it seems many other aspects of contemporary life. The frothy good natured approach that Vian takes in his writing only starts to slip a little in the final chapters, but it is a book with its own unique style and as such succeeds wonderfully. Funny and sad at the same time and a five star read. ( )
3 ääni baswood | Jan 4, 2021 |
I've got no doublezoons left ( )
  slplst | Jun 23, 2019 |
> Babelio : https://www.babelio.com/livres/Vian-LEcume-des-jours/11163
> Elle (Laura Boudoux) : http://www.elle.fr/Loisirs/Livres/Dossiers/livres-a-lire-au-moins-une-fois-dans-...
> Adrian (Laculturegenerale.com) : https://www.laculturegenerale.com/classiques-litterature-francaise/
> FNAC (Frédérique) : https://www.fnac.com/Les-20-livres-a-lire-dans-sa-vie/cp29529/w-4

> Le plus poignant des romans d’amour contemporain. --Raymond Queneau

> L’écume des jours, c’est Roméo et Juliette sans confl its familiaux, Tristan et Yseut qui n’ont pas besoin de philtre, Paul et Virginie à Saint-Germain-des-Prés, une Dame dont les Camélias sont remplacés par un Nénuphar, Héloïse sans castrer Abélard. Voilà un tournant : le moment, après la guerre, où le roman français se dit que ce qui importe, c’est de faire bouger le lecteur sur un air de be-bop. Boris Vian en a marre des académismes, il veut faire rire et swinguer la langue, il veut obtenir les larmes, il veut aussi faire rêver et proposer davantage qu’une romance: une fenêtre ouverte sur le merveilleux. --Frédéric Beigbeder

> C'est un conte de l'époque du jazz et de la science-fiction, à la fois comique et poignant, heureux et tragique, féerique et déchirant. Et bientôt un grand film de Michel Gondry. --Le Livre de Poche
  Joop-le-philosophe | Jan 8, 2019 |
fantastically bizarre novel ( )
  eyelit | Mar 22, 2018 |
Näyttää 1-5 (yhteensä 39) (seuraava | näytä kaikki)
La schiuma dei giorni, una straziante storia d'amore, in parte autobiografica
Le vite vissute da Boris Vian

Gira e rigira, anche rileggendo La schiuma dei giorni di Boris Vian a tantissimi anni dalla prima volta, bisogna dare ragione a Queneau: è il più straziante dei romanzi d'amore. Ma non è solo un romanzo d'amore. Dentro ci si ritrovano tanti ingredienti del cocktail-Vian (irripetibile, non c'è dubbio): i giochi di parole, il surrealismo, l'amore per il jazz e la patafisica del suo carissimo Jarry, una forte irrisione della morale corrente, un antimilitarismo coltivato negli anni della breve vita di Vian (1920-1959) in cui la Francia era spesso in armi (seconda guerra mondiale, Indocina, Algeria).
La storia è semplice. Colin (diminutivo di Nicolas, ma in francese significa anche merluzzo) è un giovane ricco, nullafacente, con tanto di cuoco coltissimo che cita Gouffé e prepara anticipazioni di cucina futura (la salsa alla crema di mango e ginepro cucita dentro involtini di tessuto di vitello). Nella casa ci sono topi parlanti, ma non bisogna formalizzarsi. Nella premessa al libro Vian dichiara: «La storia è interamente vera, perché io me la sono inventata da capo a piedi». Non lavora, Colin, ma ogni tanto inventa qualcosa, come il pianococktail. Ha un amico, Chick, che spende tutti i risparmi (e anche i prestiti di Colin) nell'acquisto di opere di Jean Sol Partre ("Il vomito", rilegato in pelle di puzzola, "Il tanfo", ma nel parossistico e devastante finale anche pipe, pantaloni del filosofo esistenzialista). Il buffo è che, nelle mille cose della sua breve vita, Vian ha avuto Jean Paul Sartre come direttore (a Temps modernes ). Colin s'innamora di Chloé, la sposa, ma nel viaggio di nozze verso il Midi Chloé comincia a tossire, s'ammala. Le sta crescendo una ninfea nel polmone destro.
Quel fiore mortale può essere combattuto solo dal profumo di altri fiori. Sempre innamoratissimo, ma anche sempre più povero (i fiori costano) e disperato, Colin accetta i lavori più pesanti e impensabili. Cova canne di fucile, che si sviluppano solo col calore del corpo umano. Ma viene licenziato perché il suo amore sforna canne che terminano con una rosa d'acciaio. Fa il messaggero di cattive notizie con un giorno d'anticipo, finché vede il suo indirizzo nel lavoro da sbrigare e capisce che Chloé morirà il giorno dopo. Le ultime pagine, il funerale da poveri che fa da contrappunto angoscioso al matrimonio da ricchi, con gli stessi protagonisti, sono per me tra le più belle del libro, insieme all'appartamento di Colin e Chloé che si restringe progressivamente e non lascia passare il sole man mano che la morte di Chloé s'avvicina e la calda pienezza dell'amore si consuma.
E sarà anche per questo lirismo scoperto, per questo canto all'incanto totale dell'amore, che La schiuma dei giorni è così letto dai giovani. Pure, alla sua prima apparizione non andò oltre le 1.500 copie. Boris (sua madre Yvonne, melomane, l'aveva chiamato così pensando a Boris Godunov) fu un genio parzialmente compreso e un uomo affamato di vita, consapevole che una grave malattia di cuore non gli avrebbe lasciato il tempo di invecchiare. Alla luce di questi dati si potrebbe anche leggere La schiuma dei giorni in chiave autobiografica (il polmone come il cuore, l'appartamento che si restringe) e d'altra parte le chiavi di lettura sono tantissime in rapporto al tantissimo che Vian è stato. Trombettista, ingegnere, traduttore, giornalista (solo di scritti sul jazz, con l'anagramma di Bison ravi, Bisonte estasiato, 696 pagine), giallista-scandalo con lo pseudonimo di Vernon Sullivan, drammaturgo, attore, chansonnier (oltre 500 canzoni, la più famosa resta Le déserteur ), autore teatrale, poeta, direttore di casa discografica. Nelle foto ha l'aria di un signore serio che sta per mettersi a fare le boccacce. "Pauvre Boris" cantava Jean Ferrat, quanto successo postumo. La miglior chiave di lettura per La schiuma dei giorni è non averne, o buttarle via tutte. Basta leggerlo, e si resta felicemente feriti.



lisäsi cf66 | muokkaaLa Repubblica-L'Almanacco dei libri, Gianni Mura
 

» Lisää muita tekijöitä

Tekijän nimiRooliTekijän tyyppiKoskeeko teosta?Tila
Vian, Borisensisijainen tekijäkaikki painoksetvahvistettu
Bajomi Lázár, EndreKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Bens, JacquesJälkisanatmuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Chapman, StanleyKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Fuster, JaumeKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Harper, BrianKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Heibert, FrankKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Martí, JordiKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Pehnt, AntjeKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Puszczewicz, MarekKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Sundberg, Lars ErikKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Turchetta, GianniKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Völker, KlausKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Verdegal, Joan ManuelKääntäjämuu tekijäeräät painoksetvahvistettu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Pour mon Bibi
Ensimmäiset sanat
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Dans la vie, l'essentiel est de porter sur tout des jugements a priori.
Sitaatit
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Il y a seulement deux choses : c'est l'amour, de toutes les façons, avec des jolies filles, et la musique de la Nouvelle-Orléans ou de Duke Ellington.
Viimeiset sanat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
(Napsauta nähdäksesi. Varoitus: voi sisältää juonipaljastuksia)
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

Fiction. Translated from the French by Brian Harper. "FOAM OF THE DAZE is a novel like no other, a sexy, innocent, smart and sweet cartoon of a world which then begins, little by little, to bleed real blood until, in the end, the blood turns out to be our own. I read it nearly thirty years ago in its previous incarnation as Mood Indigo and I loved it then; it's still one of my favorite books in the whole world"--Jim Krusoe. "A kind of jazzy, cheerful, sexy, sci-fi mid-20th century Huysmans. Check it out. There is just no place like France"--Richard Hell.

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.97)
0.5 1
1 11
1.5 2
2 17
2.5 11
3 78
3.5 20
4 127
4.5 24
5 154

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 163,134,042 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä