

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.
Ladataan... Pitkän päivän ilta (1989)Tekijä: Kazuo Ishiguro
![]()
» 84 lisää Booker Prize (27) Best Historical Fiction (109) 501 Must-Read Books (61) Folio Society (21) Books Read in 2016 (74) Books Read in 2015 (71) Top Five Books of 2013 (168) Favourite Books (342) A Novel Cure (41) Historical Fiction (121) Unreliable Narrators (19) Japanese Literature (35) 20th Century Literature (234) Big Jubilee List (4) 100 New Classics (27) Top Five Books of 2015 (230) BBC Radio 4 Bookclub (42) Top Five Books of 2014 (877) BBC Big Read (53) Books Read in 2020 (657) Books Read in 2022 (695) Love and Marriage (24) My favourite books (16) Overdue Podcast (144) Books Read in 2023 (1,715) 1980s (103) Books Read in 2019 (1,440) A's favorite novels (11) Books tagged favorites (140) United Kingdom (45) AP Lit (78) Books Read in 2011 (81) Tagged 20th Century (17) Franklit (9) Classics (4) Five star books (1,393) Unread books (619) Best of World Literature (261)
Yksi parhaista muistoistani kirjojen parissa ikinä. Luin kirjan jo nuorena poikana, ihastuin siihen valtavasti, enkä vieläkään ole unohtanut sen mahtavaa kuvausta. En tiedä uskallanko särkeä lumousta lukemalla kirjan uudelleen. Melkein voisin sanoa että kyseessä on kirja, joka muutti elämääni ainakin himpun verran. ( ![]() Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illassa ei tapahdu juuri mitään ja silti se sisältää niin paljon. Romaanin päähenkilö, perienglantilainen hovimestari Stevens, lähtee automatkalle tapaamaan entistä taloudenhoitajaa, miss Kentonia. Matkallaan hän muistelee ja pohtii seikkaperäisesti elämäänsä lordi Darlingtonin hovimestarina ja kuvailee yrityksiään sopeutua nykyisen isäntänsä, amerikkalaisen liikemiehen modernimpiin käsityksiin taloudenpidosta ja hovimestarin asemasta. Romaanin kerronta piirtää niin tarkan kuvan Stevensistä, että huomasin välillä pitäväni häntä oikeana ihmisenä fiktiivisen hahmon sijaan! Välillä hän puhuttelee lukijaakin ja pahoittelee rönsyilevää tarinointiaan niin kuivakan kohteliaasti, että tulee ihan sellainen olo niin kuin olisi itsekin vanhan, englantilaisen hovimestarin palveltavana! Järkähtämättömän uskollisena hän ei vahingossakaan sano pahaa sanaa entisestä isännästään vaan puolustaa lordi Darlingtonia henkeen ja vereen. Lukijalle kuitenkin paljastuu vähitellen, että lordin kiinnostuksenkohteet sotienvälisenä aikana olivat moraalisesti melko arveluttavia. Rivien välistä voi aavistaa, että Stevens oli todellisuudessa myös syvästi pettynyt isäntäänsä ja ehkä myös hieman itseensä. Stevens uhraa koko elämänsä pyrkimykselle palvella lordia moitteettomasti ja epäitsekkäästi, arvokkaasti, kuten suuren hovimestarin kuuluukin. Velvollisuudet menevät aina tunteiden ja yksityiselämän edelle. Kun lordin todellinen puoli paljastuu, myös Stevensin elämäntehtävä ja tarkoitus joutuu kyseenalaiseksi. Stevensin kertojanääni ei kuitenkaan ole katkera vaan aina asiallinen. Menneisyyteen mahtuu monia hyviäkin muistoja. Hovimestarin pikkutarkkoja velvollisuuksia ja yläluokkaisen kartanon ylläpitoa kuvaillaan romaanissa tarkkaan. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa ja entisaikojen jäykkä ja palvelualtis hovimestari alkaa olla erikoinen harvinaisuus, jota ei enää kaivata. Stevensin pitkä päivä lähestyy surumielistä iltaansa. Olen lukenut romaanin jo muutama vuosi sitten, mutta luin sen nyt uudestaan. Ensimmäisellä lukukerralla se tuntui jotenkin pitkäveteiseltä ja raskaalta, mutta nyt pidin kirjan hitaasta kerronnasta ja tunnelmasta paljon enemmän. Elokuva on tullut myös katsottua muutamaan otteeseen; Anthony Hopkins on ilmetty hovimestari Stevens! Alkuperäinen arvostelu näyttää 2/2
We can work out the date of Stevens's expedition ... Ominous dates. ... the Suez crisis dominated British current affairs. ... Stevens is not returning to a golden evening ... there are no remains -- except in the sense of `corpse'. The Remains of the Day is too much a roman à thèse, and a judgmental one besides. Compared to his astounding narrative sophistication, Ishiguro's message seems quite banal: Be less Japanese, less bent on dignity, less false to yourself and others, less restrained and controlled. The irony is that it is precisely Ishiguro's beautiful restraint and control that one admires, and, in the case of the last novel [The Remains of the Day], his nerve in setting up such a high-wire act for himself. Kazuo Ishiguro's tonal control of Stevens' repressive yet continually reverberating first-person voice is dazzling. So is his ability to present the butler from every point on the compass: with affectionate humor, tart irony, criticism, compassion and full understanding. It is remarkable, too, that as we read along in this strikingly original novel, we continue to think not only about the old butler, but about his country, its politics and its culture. Kuuluu näihin kustantajien sarjoihinSisältyy tähän:Mukaelmia:Lyhennelty täällä:Tällä on käyttöopas/käsikirja:Tutkimuksia:Sisältää opiskelijan oppaanPalkinnotDistinctionsNotable ListsGreatest Books algorithm (#177) Waterstones Books of the Century (No 45)
The novel's narrator, Stevens, is a perfect English butler who tries to give his narrow existence form and meaning through the self-effacing, almost mystical practice of his profession. In a career that spans the second World War, Stevens is oblivious of the real life that goes on around him -- oblivious, for instance, of the fact that his aristocrat employer is a Nazi sympathizer. Still, there are even larger matters at stake in this heartbreaking, pitch-perfect novel -- namely, Stevens' own ability to allow some bit of life-affirming love into his tightly repressed existence. Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt. |
Suosituimmat kansikuvat
![]() LajityypitMelvil Decimal System (DDC)823.914Literature English & Old English literatures English fiction Modern Period 1901-1999 1945-1999Kongressin kirjaston luokitusArvio (tähdet)Keskiarvo:![]()
Oletko sinä tämä henkilö? |