Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Every summer, young Andrei visits his grandmother, Charlotte Lemmonier, whom he loves dearly. In a dusty village overlooking the vast Russian steppes, she captivates her grandson and the other children of the village with wondrous tales--watching Proust play tennis in Neuilly, Tsar Nicholas II's visit to Paris, French president Felix Faure dying in the arms of his mistress. But from his mysterious grandmother, Andrei also learns of a Russia he has never known: a country of famine and misery, brutal injustice, and the hopeless chaos of war. Enthralled, he weaves her stories into his own secret universe of memory and dream. She creates for him a vivid portrait of the France of her childhood, a distant Atlantis far more elegant, carefree, and stimulating than Russia in the 1970s and '80s. Her warm, artful memories of her homeland and of books captivate Andrei. Absorbed in this vision, he becomes an outsider in his own country, and eventually a restless traveler around Europe. Dreams of My Russian Summers is an epic full of passion and tenderness, pain and heartbreak, mesmerizing in every way.… (lisätietoja)
Andreï Makinen Ranskalainen testamentti nosti hänet kuuluisuuteen asuinmaassaan Ranskassa. Alun perin venäläissyntyisen kirjailijan romaani seuraa venäläisen pojan vaiheita lapsuudesta aikuisuuteen ja erityisesti hänen läheistä suhdettaan Siperiassa asuvaan ranskalaiseen isoäitiin. Kesävierailuilla isoäiti viihdyttää poikaa taianomaisilla kertomuksilla Ranskan sodista, Pariisin tulvista ja värikkäistä persoonista. Poika kasvaa kaksikieliseksi kahden maan kansalaiseksi.
Romaanin takakannen mukaan tarina perustuu kirjailijan omiin elämänvaiheisiin. Minäkertoja yrittää selvittää isoäitinsä, Charlotten, elämänvaiheita ja maalaa lukijalle kuvaa intohimoisesta, sydämellisestä naisesta. Charlotte on loistavasti rakennettu henkilöhahmo, moniulotteinen ja syvä. Kertojan ristiriitaiset tunteet tätä kohtaan tuntuvat todellisilta ja koskettavilta. Isoäitinsä elämäntarinan ohella kertoja luo samalla omaa identiteettiään kahden maan kansalaisena.
Romaanin kieli on kaunista, runollista ja aisteihin vetoavaa. Kirja tuntuu ammentavan inspiraationsa - monikulttuuriselle aiheelle sopivasti - sekä suurten venäläisten klassikoiden ympäristön ja ihmismielen liikkeiden kuvauksesta että historiallisten ranskalaisromaanien ylitsevuotavan tunteikkaasta ja rönsyilevästä kielestä.
Muistojen katkelmista, verkostoista ja mielikuvista rakennettu nostalgisen historiallinen romaani osoittaa kyyniselle nykylukijalle, että vielä nykyäänkin osataan jäljitellä suurten eurooppalaisten romaaniklassikoiden tyyliä ja tunnelmaa.
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
"[...[ c'est avec un enfantin plaislr et une profonde émotion que, ne pouvant citer les noms de tant d'autres qui durent agir de même et par qui la France a survécu, je transcris ici leur nom véritable [...]" MARCEL PROUST. Le temps retrouvé
Le Sibérien demandera-t-il au ciel des oliviers, ou le Provençal du klukwa ? » JOSEPH DE MAISIRE. Les Soirées de Saint-Pétersbourg
« Je questionnai l'écrivain russe sur sa méthode de travail et m'étonnai qu'il ne fit pas lui-même ses traductions, car il parlait un français très pur, avec un soupçon de lenteur, à cause de la subtilité de son esprit. Il m'avoua que l'Académie et son dictionnaire le gelaient. » ALPHONSE DAUDET Trente ans à Paris
Omistuskirjoitus
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Pour Marianne Veron et Herbert Lottman Pour Laura etThierry de Montalembert Pour Jean-Christophe
Ensimmäiset sanat
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Encore enfant, je devinais que ce sourire très singulier représentait pour chaque femme une étrange petite victoire. Oui, une éphémère revanche sur les espoirs déçus, sur la grossièreté des hommes, sur la rareté des choses belles et vraies dans ce monde. Si j'avais su le dire, à l'époque, j'aurais appelé cette façon de sourire « féminité Mais ma langue était alors trop concrète. Je me contentais d'examiner, dans nos albums de photos, les visages féminins et de retrouver ce reflet de beauté sur certains d'entre eux.
Sitaatit
Viimeiset sanat
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
[...] Je rangeais la photo, je repartais. et quand je pensais à Charlotte, sa présence dans ces rues assoupies avait l'évidence, discrète et spontanée, de la vie même. Seuls me manquaient encore les mots qui pouvaient le dire.
Every summer, young Andrei visits his grandmother, Charlotte Lemmonier, whom he loves dearly. In a dusty village overlooking the vast Russian steppes, she captivates her grandson and the other children of the village with wondrous tales--watching Proust play tennis in Neuilly, Tsar Nicholas II's visit to Paris, French president Felix Faure dying in the arms of his mistress. But from his mysterious grandmother, Andrei also learns of a Russia he has never known: a country of famine and misery, brutal injustice, and the hopeless chaos of war. Enthralled, he weaves her stories into his own secret universe of memory and dream. She creates for him a vivid portrait of the France of her childhood, a distant Atlantis far more elegant, carefree, and stimulating than Russia in the 1970s and '80s. Her warm, artful memories of her homeland and of books captivate Andrei. Absorbed in this vision, he becomes an outsider in his own country, and eventually a restless traveler around Europe. Dreams of My Russian Summers is an epic full of passion and tenderness, pain and heartbreak, mesmerizing in every way.
Google Books — Ladataan...
(3.84)
3
Romaanin takakannen mukaan tarina perustuu kirjailijan omiin elämänvaiheisiin. Minäkertoja yrittää selvittää isoäitinsä, Charlotten, elämänvaiheita ja maalaa lukijalle kuvaa intohimoisesta, sydämellisestä naisesta. Charlotte on loistavasti rakennettu henkilöhahmo, moniulotteinen ja syvä. Kertojan ristiriitaiset tunteet tätä kohtaan tuntuvat todellisilta ja koskettavilta. Isoäitinsä elämäntarinan ohella kertoja luo samalla omaa identiteettiään kahden maan kansalaisena.
Romaanin kieli on kaunista, runollista ja aisteihin vetoavaa. Kirja tuntuu ammentavan inspiraationsa - monikulttuuriselle aiheelle sopivasti - sekä suurten venäläisten klassikoiden ympäristön ja ihmismielen liikkeiden kuvauksesta että historiallisten ranskalaisromaanien ylitsevuotavan tunteikkaasta ja rönsyilevästä kielestä.
Muistojen katkelmista, verkostoista ja mielikuvista rakennettu nostalgisen historiallinen romaani osoittaa kyyniselle nykylukijalle, että vielä nykyäänkin osataan jäljitellä suurten eurooppalaisten romaaniklassikoiden tyyliä ja tunnelmaa.
Alkuperäinen arvostelu (