Nyt toisella lukukerrallakaan en päässyt tähän teokseen mitenkään kiinni, eikä sekään ottanut minusta otetta. Harmillista! Marlow'n tarinankerronnassa on hypnotisoivaa mystiikkaa, mikä on tyylillisesti varmaan A-luokkaa, mutta tarinan faktoista on sen takia myös vaikea pysyä perillä. Missä maassa ollaan? Tai mikä vuosi on? Ja miksi Marlow'n alus on ensin joen pohjassa uponneena ja korjaukseen tarvittavat niitit myöhässä, ja seuraavassa hetkessä lukija saa päätellä retkikunnan lähteneen sillä kuitenkin matkaan? Koko kirja oli yhtä ai jaa -elämystä, kun hämmentyneenä selailin sivuja taaksepäin yrittäen keksiä mitä nyt tapahtui ja miksi.

Suurin mysteeri on Kurtzin hahmo. Jostain käsittämättömästä syystä takakannen teksti antaa ymmärtää, että Kurtz on muutakin kuin Joku, jonka ilmestymistä ensin odotetaan puoli kirjaa Marlow'n pahaenteisten ennakointien kautta, ja joka loppupuolella nousee näyttämölle, voi huonosti ja kuolee. Takakannen tulkinta oli tämä:

Ennen pitkää Kurtz aloittaa harhaisen matkansa niin oman mielensä kuin Afrikan pimeään sydämeen.

Tämä 'matka' olisi kai ollut mielenkiintoista luettavaa, mutta se ei mukaile kirjan oikeita tapahtumia. Kirjassa Kurtzista kyllä syntyy mielikuva, että hän on korruptoitunut ja ahne, mutta melkein kaikki perustuu kuulopuheisiin - Marlow ei montaa sanaa vaihda oikean, läsnäolevan Kurtzin kanssa ennen kuin tämä jo kuolee. Kurtzin hahmon sysipimeään pahuuteen oli vaikea sen pohjalta uskoa. ( )