Peto tappakaa! Kurkku leikatkaa!

Kärpästen herran nimi ei ole sattumalta juuri tämä, vaan se voidaan kääntää heprean kielen sanasta paholainen, Belsebub. Ja melkoisesta paholaisesta kirja kertookin, nimittäin ihmisestä itsestään. Kaikessa ironisuudessaan kirjassa kärpästen herra on kuitenkin mädäntynyt porsaan pää.

Kärpästen herra on Nobelin saaneen William Goldingin kirjoittama fasismiallegoria vuodelta 1954. Suomennos siitä julkaistiin vuonna 1960. Golding oli englantilainen kirjailija, joka käsitteli kirjoissaan ihmisten luonnetta ja moraalisuutta hyvin vertauskuvallisin tavoin. Kirja on kirjoitettu ulkopuolisen kolmannen persoonan asemasta ja siinä kuvataan, kuinka ihmisen käytös muuttuu, kun säännöt, lait ja auktoriteetit häviävät maailmasta. Kirjan alkupuolella kuvataan kohta, joka on erittäin vaikuttava psykologiselta kannalta. Siinä pieni poika näkee kaverinsa rannalla ja päättää kiusata häntä: ”Roger stooped, picked up a stone, aimed, and threw it at Henry— threw it to miss. The stone that token of preposterous time, bounced five yards to Henry’s right and fell in the water. Roger gathered a handful of stones and began to throw them. Yet there was a space round Henry, perhaps six yards in diameter, into which he dare not throw. Here, invisible yet strong, was the taboo of the old life. Round the squatting child was the protection of parents and school and policemen and the law. Roger’s arm was conditioned by a civilization that knew nothing of him and was in ruins.” Tämä on mielestäni kirjan mieleenpainuvin kohta, sillä se kuvaa erittäin hyvin nuoren kehittyvän ihmisen toimintatapaa ja periaatteita, jotka myöhemmin vakiintuvat.

Päähenkilöitä on muutama: inhimillinen ja luotettava Ralph, valtaa havitteleva temperamenttinen Jack ja muiden kiusan kohteena oleva silmälasipäinen pulska poika, jota muut sanovat Possuksi. Heidän lisäksi on ryhmä muita poikia, joista nuorimmat ovat vain 6- ja vanhimmat 12-vuotiaita. Poikaryhmä päätyy autiolle saarelle toisen maailmansodan aikaan, kun viholliset pommittavat ryhmän lentokoneen alas. Saari, jonne he päätyvät, on erittäin kaunis, hedelmällinen ja monipuolinen, mikä johtaa pojat alussa hurmioon. He rupeavat keksimään sääntöjä ja keinoja, kuinka selviytyä saarella ilman aikuisia ja kuinka kiinnittää ohimenevän laivan huomio. Pikkuhiljaa pojat kuitenkin rupeavat muuttumaan väkivallan ja pelon voimalla selviytyviksi eläimellisiksi villi-ihmisiksi. Teos on hyvin kuuluisa sen vertauskuvallisuuden vuoksi. Se kertoo, kuinka täydellisessä elinympäristössä asuvat ihmiset muuttuvat ilman lakeja hyvin nopeasti eläimien kaltaisiksi verenhimoisiksi otuksiksi. Kirjassa pojat pelkäävät Petoa, josta kerrotaan monia huhuja. Pelko tarttuu jokaiseen, vaikka kaikki eivät sitä myönnä. Kirjassa esiintyy kuitenkin vain yksi peto ja se on ihmisen sisällä oleva pahuus. Pahuus ajaa heidät järkyttäviin tekoihin ja täyttää heidän mielensä pelolla. Jopa Ralph, ryhmän viisain ja sympaattisin, joutuu välillä tämän pedon valtaan.

Ralph on merimiesisänsä jalan jälkiä seuraava rohkea ja uskalias poika, joka herättää muissa kunnioitusta ja luottamusta. Hän löytää tarvittavat sanat jo alussa, ja hänet äänestetäänkin porukan johtajaksi. Kirjassa kuvataan hyvin vakuuttavasti hänet luonnettaan ja haluaan päästä pois saarelta. Vaikutuksen tekee myös hyväntahtoisuus, että hän ei usko ihmisistä pahaa. Lukija suorastaan haluaa samaistua hänen luonteeseensa, ja seuraakin Ralphin ajatuksenjuoksua suurella mielenkiinnolla. Ralph on todella hyvä valinta päähenkilöksi. Hän on aina tapahtumien keskipisteessä ja episodit rakentuvat lähes aina enemmän tai vähemmän hänen ympärilleen .

Golding rupeaa vihjailemaan tulevasta pahasta tapahtumasta jo kauan ennenkuin se lopulta koittaa. Vihjaus saattaa olla jonkun pojan töykeässä kommentissa, kertojan pienessä lisäyksessä tai lintujen räväkässä ilmaannousussa, mutta siellä se silti aina on. Lukija tietää siis lähes aina mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Episodit tuntuvatkin rakentuvan hitaasti, vaikka kirjassa tapahtuu koko ajan. Ympäristöä kuvataan todella usein, mikä luo lähes käsinkosketeltavan vaikutuksen. Joskus kuitenkin olisi kaivannut hieman enemmän myös poikien arkiaskareiden kuvauksia, ja esimerkiksi lopussa Jackin linnoituksen rakentamisesta olisi ollut mielenkiintoista tietää lisää. Sen sijaan keskellä toiminnantäytteistä kohtaa saattaakin kirjailija yhtäkkiä kuvailla laskevaa aurinkoa ja maisemaa monen virkkeen verran. Näin tapahtuu muun muassa loppukohtauksen aikana muutaman kerran. Loppukohtaus on ehdottomasti kirjan vaikuttavin kohta, sillä sitä lukiessa tajuaa millaiseksi pojat ovat muuttuneet ihmisen sisällä jylläävän pedon takia. Muitakin tapahtumahuipennuksia kirjassa toki tapahtuu. Useimmiten ne ovat pahoja, ja vaikka ne kuvailtaisiinkin riemukkaina tapahtumina, saattavat ne vihjaista lukijalle seuraavasta huonosta kokemuksesta. Lukijasta tuntuu välillä järkyttävältä lukea kuinka pojat tempautuvat mukaan johonkin asiaan, kun itse tietää, että siitä tulee takuuvarmasti seuraamaan jotain todella pahaa. Näin käy esimerkiksi, kun he kerääntyvät maalatun Jackin heimon nuotion ympärille tanssimaan ja päätyvät loppujen lopuksi murhaamaan kaverinsa verenhuumassaan.

Kokonaisuudessaan Kärpästen herra on kirja, joka lähes kaikkien pitäisi lukea jo pelkästään yleissivistyksen vuoksi. Se kertoo tarinan vallasta ja sen käytöstä sekä ihmisten sisällä vallitsevasta pahuudesta ja ryhmäkäyttäytymisestä fasismiallegorian avulla. Kirjaa tulee pakostikin verrattua George Orwellin Eläinten vallankumoukseen, joka etenee hieman samalla periaatteella. Nykymaailmassa kirjalla on suuri merkitys yliopistojen ja lukioiden kirjalistoissa ja sitä käytetään apuvälineenä johtamispsykologian luennoilla. Ellei hyvin samanlaista, vielä tästä paranneltua versiota kirjoiteta, tulee kirja varmasti pysymään pinnalla myös tulevaisuudessa. Se onkin lukukokemuksena mieleenpainuva ja vaikuttava kokonaisuus, jonka paikka kirjallisuuden kentässä on suurten ajattomien klassikoiden luona. ( )

Nobel-palkitun William Goldingin Kärpästen herra (alkuperäiseltä nimeltään Lord of the Flies) ilmestyi vuonna 1954 ja suomenkielisenä versoina vuonna 1960. Nykyään Kärpästen herra on saavuttanut teitynlaisen kultti aseman mutta ilmestyessään teos ei ollut järin iso menestys.

Kärpästen herran tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, tapahtumapaikkana Tyynenmeren autio saari, jolle joukko poikia päätyy lentokone onnettomuuden seurauksena. Kukaan lennolla olleista aikuisista ei selvinnyt ja pojat päättävätkin valita joukostaan johtajan. He valitsevat johtajaksi Ralphin 12v, joka on ryhmän vanhin. Toinen vahva persoona Jack joutuu tyytymään metsästäjien johtajan arvonimeen. Aluksin kaikki tuntuu toimivan oikein hyvin mutta vähitellen poikien välille tulee erimielisyyksiä. Pojat jakautuvat kahteen heimoon joiden johtajina ovat Ralph ja Jack. Ralphin ryhmä edustaa enemmän hyvää kun taas Jackin ryhmä edustaa pahaa. Ralph yrittää olla lempeä johtaja ja johtaa ryhmää järjellä ja hyväsydämellisyydellä. Jack taas on taipuvainen johtamaan joukkoansa väkivallalla. Muusta maailmasta erossa olleet pojat muuttuvat kirjan edetessä aina vain eläimellisempään suuntaan. Heimojen välille syntyy sota, jossa Possu saa surmansa. Sota päättyy, kun Englannin merivoimien saapuvat saarelle ja pelastavat pojat.

Kirjan teemoja ovat hyvän ja pahan välinen taistelu ja ihmisen eläimellisyys. Nämä teemat tulevat esille, kun pojat ovat jakautuneita kahteen ryhmään, jotka taistelevat keskenään. Lukijat samaistuvat Ralphin ryhmään, joten se edustaa hyvää. Eläimellisyys tulee ilmi kun pojat sotivat keskenään ja sortuvat toinen toistaan julmempiin tekoihin.

Golding käyttää pitkiä kuvauksia (välillä turhankin pitkiä) miljööstä, henkilöistä sekä poikien kokemista kauhun hetkistä. Kirjan tapahtumat etenevät kronologisessa aikajärjestyksessä.

Lukukokemuksena Kärpästen herra oli oikein mukava. Se ei ollut tylsä vaan nautinnollista lukukokemusta riitti aivan viimeiseen sivuun asti. Jäin luettuani pohtimaan, että voisiko oikeisti näin käydä jollekkin.

Samuli Hännikäinen 10A ( )

Kärpästen herra on William Goldingin esikoitesos vuodelta 1954. Romaania on käännetty useille eri kielille ja suomenkielinen teos ilmestyi vuonna 1960 Otavan kustantamana. Kärpästen herra luetellaan yhdeksi klassikkoteoksista, vaikka se ei ilmestyessään ollut kovinkaan suuri menestys.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan tapahtumapaikkanaan autio saari, jolle joukko englantilaisia poikia haaksirikkoutuu lentokoneonnettomuudessa. Yksikään aikuinen ei selviydy onnettomuudesta, jonka takia poikien täytyy keksiä keinot selviytyäkseen keskenään. Pojista vanhin, 12-vuotias Ralph, äänestetään johtajaksi, jonka jälkeen kaikki sujuu hyvin - ainakin aluksi.

Tarinan alkupuoli etenee hauskuuden merkeissä, kunnes eräs pojista, Jack, alkaa vaatia enemmän valtaa itselleen. Jack saa tyytyä metsästäjien päällikön titteliin, mikä antaa hänelle hieman mielihyvää. Poikien jakautuessa Jackin ja Ralphin heimoon alkaa valtataistelu. Muusta maailmasta eristyneisyys ja olo autiolla saarella saa mielen muuttumaan eläimelliseksi. Saari muuttuu turvallisesta täysin arvaamattomaksi ja petoja sisältäväksi paikaksi. Sivistynyt ja yhteistyökyvyllinen Ralphin johtama demokratia muuttuu alkukantaiseksi heimojen väliseksi taisteluksi. Valtataistelun aikana poikien järki alkaa rakoilla ja mieli muuttua eläimelliseksi ja jonka seurauksena pojat saavat todistaa surmaamisen.

William Golding käyttää teoksessaan yksityiskohtaisia ja pitkiä kuvauksia miljööstä, pojista ja heidän tunteistaan. Teoksen teemat nousevat hyvin esiin, joita ovat hyvän ja pahan taistelu ja ihmismielen raadollisuus (eli kuinka ihmismieli sekoittaa tietoisesti teoissaan oikean ja väärän) alkeellisissa olosuhteissa. Kronologinen eteneminen ilman haastavia takaumia antaa hyvän lukukokemuksen.

Henkilöhahmot ovat kuvattu todentuntuisesti, mutta hyvin äärimmäisinä. Päähenkilön, Ralphin, luonteenpiirteisiin ja kuvattuihin toimintatapoihin ja ajatuksiin lukijat helposti samaistuvat. Jack on toinen päähenkilöistä, jonka luonteenpiirteet huokuvat pahuutta. Lukijat eivät samaistu Jackin toimintatapoihin, kuten Ralphin. Muita tärkeitä sivuhenkilöitä ovat Possu, jota Ralph tarvitsee avuksi johtamisessa, ja rauhallinen ja viisas Simon.

Huolimatta kirjan surkeasta lopusta, lukukokemus oli hyvä. Kielellisen elävyyden vuoksi tarinaan oli helppo päästä mukaan ja tuntea henkilöhahmojen kokemukset. Lukiessa pystyi havaitsemaan poikien muuttumisen tapahtumien aikana. Poikien ikä ja kokemattomuus tuokin mieleen, että voisiko näin oikeasti tapahtua. Vertauskuvallinen ja psykologinen Kärpästen herra on tapahtumarikas ja lukemisen arvoinen teos.

Taina Paloviita 10E ( )

Kärpästen herra on William Goldingin kirjoittama klassikkoteos vuodelta 1954. Kirja suomennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1960 ja siitä on aika ajoin otettu uusintapainoksia. Kirjan alkaa kun toisen maalmansodan aikana joukko englantilaisia poikia haaksirikkoutuu lento-onnettomuuden jälkeen autiosaarelle ja aloittaa selviytymiskamppailun, jossa menevät sekaisin inhimillisyys ja raakuus, sivistys ja vapaus ja järki ja voima.

Poikien haaksirikkouduttua saarelle äänestetään Ralph joukon johtajaksi ja Jack metsästäjien pomoksi. Aluksi lupaavalta vaikuttava sivistynyt elämä alkaa rakoilla primitiivisten vaistojen ottaessa valtaansa nuoret pojat. Vahvat johtajahahmot, ravinnon puute ja hauskanpito sekoittavat poikien päät, jonka seurauksena lapset saavat todistaa pelkoa ja murhia. Kirjan lupaama raakuus ja väkivalta on suurenneltua, ja silmittömän väkivallan tilalla on enemmänkin psykologista kauhua ja alkukantaista selviytymistaistelua.

Golding käyttää pitkiä kuvauksia miljööstä, henkilöhahmoista sekä pienimpien poikien kokemista peloista. Tarina tutkii syvällisesti ihmisen sisintä ja sivistyksen ja koulutuksen vaikutusta auktoriteetittömässä maailmassa. Välillä ahdistavaksikin menevien kuvauksien aikana unohtaa kyseessä olevan vain joukko lapsia. Kirjailijan siitä muistuttaessa lukija hätkähtää julmuutta ja raakuutta, jota jo pelkät lapset voivat osittaa.

Henkilöhahmot on laadittu huolella. Kaksi vahvaa johtajaa, toinen sivistynyt ja järkevä, toinen vahva ja pelottava, sekoittavat pakkaa ja luovat maailmansodan omassa pienemmässä yhteisössään. Molemmat omaavat kuuluisien johtajien piirteitä ja hallitsevat joko demokraattisesti tai diktatuurisesti. Golding on osuvasti kuvannut kirjassaan toisen maailmansodan syitä. Kirjaa lukiessa täytyy muistaa kirjan tapahtumien sijoittuvan aikaan jolloin oli tarkempi kuri lasten kasvatuksessa, mikä vain lisää ihmetystä ihmisluonnosta ja sen monitahoisuudesta.

Psykologista kauhua kuvaava muutos ihmisluonteesta ja sivistyksen pintapuolisuudesta saa lukijan miettimään oman elämänsä sivistyneisyyttä ja todellisuutta. Kirjana William Goldingin Kärpästen herra on lukemisen arvoinen, tapahtumarikas, lostavan kerronnan omaava klassikkoteos, joka jaksaa yllättää ja pitää lukijaa otteessaan aina viimeisille sivuille asti.

Emmi Latukka 10C ( )

Pelkoa ja jännitystä

Kärpästen herra on Nobel –palkitun William Gerald Goldingin esikoisromaani, joka ilmestyi englannin kielellä vuonna 1954. Ilmestyttyään kirja ei ollut suurikaan menestys mutta nykyään sitä pidetään klassikkoteoksena, joka kuuluu kirjallisuuden opintoihin useissa yliopistoissa ja kouluissa. Suomenkielinen versio kirjasta ilmestyi vuonna 1950 Otavan kustantamana.

Toisen maailmansodan ajalle sijoittuva kirja saa alkunsa, kun joukko englantilaisia koulupoikia joutuu lento-onnettomuuten ja haaksirikkoutuu autiolle paratiisisaarelle. Koska saarella ei ole lainkaan aikuisia, joutuvat pojat äänestämään keskuudestaan johtajan. Äänestyksen tuloksena pitkästä, urheilullisesta ja vaaleahiuksisesta Ralphista tulee poikajoukkion johtaja. Myös toinen vanhemmista pojista, Jack, tavoittelee johtajan paikkaa mutta joutuu tyytymään metsästysvastaavan rooliin. Kirjan tärkeimpiä sivuhekilöitä ovat laiska, ruikuttava ja silmälasipäinen Possu sekä varsin hiljainen mutta viisas Simon.

Alussa poikien elämä saarella on silkkaa leikkiä ja hauskanpitoa, kunnes muusta maailmasta eristyksissä oleminen alkaa aiheuttamaan yhteistyön sekä sivistyksen rapistumista. Golding kuvaa hämmästyttävän realistisesti, miten pimeät yöt saarella muuttuvat täydellisiksi painajaisiksi, joissa erityisesti pienimmät pojat näkevät mitä kauheimpia visioita saarella lymyävästä Pedosta. Tämä luo jännitystä poikien välille ja lopulta pojat jakautuvatkin kahteen heimoon, kun Jackin ryhmä antaa vahingossa ainoan pelastustoivon, merkkitulen, sammua.

Kirjasta erottuu selkeänä teemana ihmisen luontainen taipumus julmuuteen ja itsekkyyteen. Erityisen järkyttävän kirjan tarinasta tekee se, että päähenkilöinä ovat pienet ja viettomat pojat, jotka muuttuvat tapahtumien edetessä raaoiksi ja tunteettomiksi villi-ihmisiksi. Toinen kirjasta selvästi erottuva teema on ihmisten riitaantuminen. Tämä käy ilmi, kun alusta asti Ralphin ja Jackin välit alkavat huononemaan ja lopulta Jack on jopa valmis tappamaan Ralphin. Tapahtumat etenevät hyvin pitkälti kronologisessa aikajärjestyksessä ja juonen etenemisen epätasaisuus tuo kirjaan mukavaa vaihtelua.

Mielestäni kirjailija on onnistunut kuvaamaan loistavasti poikien tuntemuksia ja elämää saarella. Aivan kuin hän olisi itse kokenut kyseisen tarinan lapsuusvuosinaan. Goldingin kirjoitustaidot käyvät ilmi myös, kun hän kuvaa saaren maisemia erittäin deskriptiivisellä kielenkäytöllä. Välillä kuvaukset käyvät jopa liian yksityiskohtaisiksi. Järkyttävän tarinan päätös on onnellinen, kun kaikki eloonjäämistaistelusta selvinneet saavat pelastuksen. Kirjaan on hyvin helppo eläytyä ja kirjailija onnistuu pitämään jännitystä yllä niin hyvin, ettei lukemista haluaisi lopettaa lainkaan. Vaikka kirja on monin paikoin hyvin realistinen ja aidon tuntuinen, tulee lukiessa kuitenkin miettineeksi, voisiko oikeasti tällaisia julmuuksia tapahtua pienten lasten keskuudessa ja pystyisivätkö lapset oikeasti metsästämään villieläimiä selvitäkseen hengissä. Kirja ei väkivaltaisuudensa vuoksi sovi aivan nuorimmille tai herkkähermoisimmille lukijoille, mutta muuten se on erittäin viihdyttävää luettavaa ja suosittelen sitä lämpimästi heille, ketkä pitävät jännittävistä romaaneista.

Teemu Hevonkorpi 10E ( )