KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Ladataan...

Petroglyphs

– tekijä: Will Reger

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioKeskustelut
1-6,139,240 (3.5)-
Viimeisimmät tallentajatunclebob53703

-.

-
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

Ei arvosteluja
I have always marveled at poets, who, by sheer mastery of language as well as a profound understanding of the human condition, are able to generate compelling and memorable pictures in the mind’s eye: Pictures that unsettle, entertain, anger, frustrate, and ultimately, in certain situations, contribute to a much-needed human response -- a response that, in utopian terms, makes the world a little better than when we encountered it before reading the poem/s. This seemingly mammoth undertaking, does not have to, in essence, engender a massive movement such as, say the Renaissance or the Reformation. The ‘revolution’ that takes place in the reader’s mind is a more intimate, personal, and longer-lasting one. Good poetry, therefore, changes a person. One mind at a time, and indeed, we do have a beautiful, yet invisible revolution at hand.
This is what William Reger’s Petroglyphs did for me. I am reminded that a good poem is not an incomprehensible jumble of words, but rather, a clever, nuanced, and highly disciplined art that is synonymous with a tapestry in the mind or a still lake that inspires just by being calm, desolate, and mysterious.
After reading and re-reading multiple times, the images in my mind are vivid and breath-taking, and I firmly believe that like any good poetry, it has changed me as a person. I would never be able to look at the lonely, the dejected, the helpless or the compassionate, in the same way. Ah, what a feat it is to be able to do that!
In Feeding it Forward, the poet becomes a beacon of hope, not only for “these boys” who are being fed at his table, but for the multitudinous hungry mouths that we encounter every day. The rich imagery and enlivening onomatopoeia subtly remind the reader that this is a wordsmith at work. The poem is a feast for the senses, and interestingly, this sensory feast is offered to the reader through an actual feast at a table: “The grey meat, a little pink,/spiced with peppercorn/and garlic, and served/with vegetables,/overwhelm them.” The compassion, the resultant joy, and the benevolence remind us, in no uncertain terms, how much more beautiful this journey of ours could be, if we could look a little beyond ourselves.
In the Last train, the poet ruminates over the ultimate existential crisis: death. Written with unparalleled compassion and a rare measure of simplicity, it takes the reader to those irreversible moments before life bids adieu to corporeality. No baggage car on this train, the poet says. What an absolutely profound way to articulate the futility of everything material. Indeed, we take nothing with us when we leave. The good we do, the compassion we show, would remain long after we are gone, making ripples of goodness and beauty. The amalgamation of beauty with the essential decay of death in this poem is striking, and leaves the reader breathless, the pun being intended.
There is, indeed, pages more I want to write about this book, but that would be a disservice to anyone who hasn’t had the opportunity to be blessed by the wisdom in these pages. I have always marveled at poets who are able to take me to places I have never been to or been scared to travel to. Petroglyphs left me breathless. In many ways. It took me on a beautiful journey, and ultimately, made me a little more aware. A little more sensitive to the pain and emptiness around me. And a little more human. I am grateful
lisäsi Lasantha.Rodrigo | muokkaaGood Reads.com, Ph.D Lasantha Rodrigo
 
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Canonical DDC/MDS

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

No library descriptions found.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Pikalinkit

Suosituimmat kansikuvat

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.5)
0.5
1
1.5
2
2.5
3
3.5 1
4
4.5
5

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 151,409,588 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä