Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Published in 1811, Sense and Sensibility has delighted generations of readers with its masterfully crafted portrait of two sisters, Elinor and Marianne Dashwood. Forced to leave their home after their father's death, Elinor and Marianne must rely on making good marriages as their means of support. But unscrupulous cads, meddlesome matriarchs, and various guileless and artful women impinge on their chances for love and happiness. The novelist Elizabeth Bowen wrote, "The technique of ÝJane Austen's novels¨ is beyond praise....Her mastery of the art she chose, or that chose her, is complete." This Modern Library Paperback Classics edition contains a new Introduction by Pulitzer Prize finalist David Gates, in addition to new explanatory notes.… (lisätietoja)
Luin tämän AustenAIO-foorumin kinkereille. Aikaisemmin olin sen lukenut sen lukioikäisenä. Silloin en siitä erikoisemmin piitannut. Se tuntui hivenen tapahtumaköyhältä ja tylsältä, enkä juurikaan lämmennyt Austenin tyylille.
Nyt oli mukava lukea tätä muiden kanssa ja lukea muiden kommentteja ja näkemyksiä tekstiin. Kirjan aikakausi on minulle vieraampi, sen tavat ja säännöt oudot ja ehkä ne seikat ovat tehneet minulle Austenin vieraammaksi. Tällä kertaa onnistuin pääsemään näiden asioiden yli ja todella nautin Austenin kielestä ja tyylistä kirjoittaa.
Tarinassakaan ei periaatteessa ole mitään vikaa. Itse suosin enemmän toimintaa. Loppu oli kaikin puolin tyydyttävä, mutta itse koin sen hieman tylsäksi ja vaisuksi. Se ei ollut niin tylsä kuin inhoamani Mansfield Parkin, mutta jollain tavalla se olisi kaivannut enemmän särmää.
Ei minua varmaan vielä voi Austenin faniksi sanoa, mutta olen oppinut näistä pitämään ja kyllä ne kestävät uudelleen lukemista (ainakin näin yli kymmenen vuoden välein). Nyt tekisi melkein mieli kokeilla Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tai sitä inhoamaani Mansfield Parkia. Ja ehkä vaihteeksi suomeksi. ( )
Dashwoodin perhe oli elänyt Sussexin kreivikunnassa pitkään.
Sitaatit
Viimeiset sanat
Bartonin ja Delafordin välillä pidettiin läheisten perhetunteiden sanelemaa yhteyttä – eikä tule pitää vähäarvoisena Elinorin ja Mariannen onnen ja ansioiden joukossa sitäkään, että kaksi sisarta, jotka asuivat melkein toistensa näköpiirissä, osasivat elää joutumatta riitoihin keskenään tai tuottamatta vihanpitoa aviomiesten välille.
Published in 1811, Sense and Sensibility has delighted generations of readers with its masterfully crafted portrait of two sisters, Elinor and Marianne Dashwood. Forced to leave their home after their father's death, Elinor and Marianne must rely on making good marriages as their means of support. But unscrupulous cads, meddlesome matriarchs, and various guileless and artful women impinge on their chances for love and happiness. The novelist Elizabeth Bowen wrote, "The technique of ÝJane Austen's novels¨ is beyond praise....Her mastery of the art she chose, or that chose her, is complete." This Modern Library Paperback Classics edition contains a new Introduction by Pulitzer Prize finalist David Gates, in addition to new explanatory notes.
Google Books — Ladataan...
(4.1)
Discussion Thread: Sense and Sensibility
6
Nyt oli mukava lukea tätä muiden kanssa ja lukea muiden kommentteja ja näkemyksiä tekstiin. Kirjan aikakausi on minulle vieraampi, sen tavat ja säännöt oudot ja ehkä ne seikat ovat tehneet minulle Austenin vieraammaksi. Tällä kertaa onnistuin pääsemään näiden asioiden yli ja todella nautin Austenin kielestä ja tyylistä kirjoittaa.
Tarinassakaan ei periaatteessa ole mitään vikaa. Itse suosin enemmän toimintaa. Loppu oli kaikin puolin tyydyttävä, mutta itse koin sen hieman tylsäksi ja vaisuksi. Se ei ollut niin tylsä kuin inhoamani Mansfield Parkin, mutta jollain tavalla se olisi kaivannut enemmän särmää.
Ei minua varmaan vielä voi Austenin faniksi sanoa, mutta olen oppinut näistä pitämään ja kyllä ne kestävät uudelleen lukemista (ainakin näin yli kymmenen vuoden välein). Nyt tekisi melkein mieli kokeilla Ylpeyttä ja ennakkoluuloa tai sitä inhoamaani Mansfield Parkia. Ja ehkä vaihteeksi suomeksi. (