Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
The noble Veronese houses of Montague and Capulet are locked in a bitter feud. When Romeo, a Montague, and Juliet, a Capulet, fall in love they are swept up in a series of violent events and cruel twists of fortune.
Anonyymi käyttäjä: Shakespeare's treatments of passionate, irrational and self-destructive love between teenagers (R&J) and mature people (A&C) make for a truly fascinating comparison. The vastly greater political and metaphysical implications, as well as the extreme concentration of the language, in the later play show how far Shakespeare developed for just over a decade.… (lisätietoja)
Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli esitetty eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin.
Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena osittain sen dramaattisen ajankulun vuoksi. Neljään vuorokauteen tiivistetty tarina ja nopea tahti antavat vaikutelman siitä, että tapahtumat rullaavat vääjäämättä eteenpäin kohti loppua ilman että henkilöt pystyvät niihin juuri vaikuttamaan. Kohtalolla on tärkeä rooli näytelmässä.
Romeon ja Julian tarina on varmasti sinällään tuttu kaikille (jollei ole, spoilerivaroitus!). :) Kaksi nuorta rakastuu toisiinsa ensisilmäyksellä, mutta saa tietää, että heidän sukunsa ovat vihollisia keskenään. Suhde on pidettävä salassa, mutta traagiset tapahtumat johtavat siihen, että Romeo karkotetaan kotikaupungistaan. Julia puolestaan saa kauhukseen kuulla, että hänet aiotaan naittaa toiselle miehelle. Ovela juoni rakastavaisten saattamiseksi jälleen yhteen epäonnistuu, mikä johtaa molempien kuolemaan.
Olen lukenut näytelmän aiemmin useampaan kertaan (nyt ensimmäistä kertaa suomeksi!), ja tällä lukukerralla minua ihmetytti erityisesti se, miten heppoisin perustein Romeo ja Julia ovat yhdessä. Ehkä olen tylsä aikuinen enkä ymmärrä intohimoista (teini)romantiikkaa, mutta jotenkin tuntui niin teennäiseltä, kun Romeo puhkesi ylistämään Julian kauneutta ja vannomaan ikuista rakkautta nähtyään tämän vilaukselta juhlissa! Julia taas vaikuttaa siltä, että hän on enemmän kiinnostunut saamaan Romeon sänkyyn ja vihille kuin tutustumaan tähän paremmin. Pari meneekin naimisiin parin päivän päästä siitä, kun he tapaavat. Julia laukoo hääyönä kaikenlaisia kaksimielisyyksiä odotellessaan Romeota kärsimättömänä makuuhuoneessaan:
Oi, olen ostanut rakkauden kartanon, mutta en vielä asu siellä; ja vaikka olen myyty, olen yhä nauttimaton. Kuinka pitkä onkaan tämä päivä, kuin juhlan aatto innokkaalle lapselle, jonka uudet vaatteet vielä odottavat.
"Innokkaalle lapselle" tosiaankin... Tässä "vuosisadan rakkaustarinassa" mielenkiintoista on myös se, että toinen naimisiinmenevä osapuoli on hieman kyseenalaisesti vasta 13-vuotias! Capulet, Julian isä sanoo:
[...] lapseni on vielä vieras tässä maailmassa, ei ole täyttänyt neljäätoistakaan; kahdesti vielä kesän hehku sammukoon, ennen kuin lapsemme on kypsä avioon.
Kreivi Paris, Julian toinen kosija, vastaa "hössöttävälle" isälle: Äidiksi ovat tulleet monet häntä nuoremmat. (!)
Näin siis Romeon ja Julian aikaan... Nuoresta iästään huolimatta Julia on kuitenkin kiehtova hahmo, joka selvästi kehittyy ja aikuistuu näytelmän aikana. Alussa hän noudattaa kuuliaisesti isänsä tahtoa, mutta Romeo herättää hänessä jonkinlaisen kapinantunteen ja hän heittäälopulta hyvät käytöstavat romukoppaan:
Oi, kuinka mielelläni noudattaisin tapoja, kieltäisin sanani, mutta nyt saavat käytössäännöt jäädä. Rakastatko minua?
Romeo ja Julia on monitasoinen klassikko, jossa riittää tulkittavaa. Loppujen lopuksi näytelmässä on kuitenkin kyse rakkaudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Romeon ja Julian kuolemasta koituu jotain hyvääkin: se saa aikaan rauhan riitaisten sukujen välillä. Toisaalta heidän pelastumisensa on raivostuttavan pienestä kiinni: yksi pieni kirje ei päässyt ajoissa perille, mikä koitui parille kohtalokkaaksi. Joskus postinjakelu pettää. :)
Tämä klassikko on ansainnut asemansa. Tarina jaksaa aina viehättää ja kummastuttaa. Nuoruuden ehdottomuus on pysynyt. Tarina toimii parhaiten näyttämöllä, mutta tekstiä on hauska lukea itsekin, varsinkin silloin jos sattuu olemaan Veronassa. Verona on erittäin kaunis kaupunki ja tämä kannattaa ottaa mukaan matkalukemiseksi.
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Two households, both alike in dignity, In fair Verona, where we lay our scene, From ancient grudge break to new mutiny, Where civil blood makes civil hands unclean.
Sitaatit
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
But, soft! what light through yonder window breaks?
It is the east, and Juliet is the sun.
Good night, good night! parting is such sweet sorrow,
For saints have hands that pilgrims' hands do touch,
And palm to palm is holy palmers' kiss.
Romeo:
Have not saints lips, and holy palmers too?
Juliet:
Ay, pilgrim, lips that they must use in prayer.
Romeo:
O, then, dear saint, let lips do what hands do!
They pray: grant thou, lest faith turn to despair.
Juliet:
Saints do not move, though grant for prayers' sake.
Romeo:
Then move not while my prayer's effect I take.
Juliet:
In truth, fair Montague, I am too fond,
And therefore thou mayst think my 'haviour light.
But trust me, gentleman, I'll prove more true
Than those that have more cunning to be strange.
But that thou overheardest, ere I was ware,
My true love-passion. Therefore pardon me,
And not impute this yielding to light love,
Which the dark night hath so discovered.
Friar Laurence:
In one respect I'll thy assistant be.
For this alliance may so happy prove
To turn to your households' rancour to pure love
Juliet:
O God, I have an ill-divining soul!
Methinks I see thee, now thou art so low,
As one dead in the bottom of a tomb.
Either my eyesight fails, or thou lookest pale.
Romeo:
I dreamt my lady came and found me dead -
Strange dream that gives a dead man leave to think! -
And breathed such life with kisses in my lips
That I revived and was an emperor.
Juliet: It is too rash, too unadvised, too sudden;
Too like the lightning, which doth cease to be
Ere one can say 'It lightens.
Viimeiset sanat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
A glooming peace this morning with it brings; The sun, for sorrow, will not show his head: Go hence, to have more talk of these sad things; Some shall be pardon'd, and some punished: For never was a story of more woe Than this of Juliet and her Romeo.
The noble Veronese houses of Montague and Capulet are locked in a bitter feud. When Romeo, a Montague, and Juliet, a Capulet, fall in love they are swept up in a series of violent events and cruel twists of fortune.
Google Books — Ladataan...
(3.71)
8
Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena osittain sen dramaattisen ajankulun vuoksi. Neljään vuorokauteen tiivistetty tarina ja nopea tahti antavat vaikutelman siitä, että tapahtumat rullaavat vääjäämättä eteenpäin kohti loppua ilman että henkilöt pystyvät niihin juuri vaikuttamaan. Kohtalolla on tärkeä rooli näytelmässä.
Romeon ja Julian tarina on varmasti sinällään tuttu kaikille (jollei ole, spoilerivaroitus!). :) Kaksi nuorta rakastuu toisiinsa ensisilmäyksellä, mutta saa tietää, että heidän sukunsa ovat vihollisia keskenään. Suhde on pidettävä salassa, mutta traagiset tapahtumat johtavat siihen, että Romeo karkotetaan kotikaupungistaan. Julia puolestaan saa kauhukseen kuulla, että hänet aiotaan naittaa toiselle miehelle. Ovela juoni rakastavaisten saattamiseksi jälleen yhteen epäonnistuu, mikä johtaa molempien kuolemaan.
Olen lukenut näytelmän aiemmin useampaan kertaan (nyt ensimmäistä kertaa suomeksi!), ja tällä lukukerralla minua ihmetytti erityisesti se, miten heppoisin perustein Romeo ja Julia ovat yhdessä. Ehkä olen tylsä aikuinen enkä ymmärrä intohimoista (teini)romantiikkaa, mutta jotenkin tuntui niin teennäiseltä, kun Romeo puhkesi ylistämään Julian kauneutta ja vannomaan ikuista rakkautta nähtyään tämän vilaukselta juhlissa! Julia taas vaikuttaa siltä, että hän on enemmän kiinnostunut saamaan Romeon sänkyyn ja vihille kuin tutustumaan tähän paremmin. Pari meneekin naimisiin parin päivän päästä siitä, kun he tapaavat. Julia laukoo hääyönä kaikenlaisia kaksimielisyyksiä odotellessaan Romeota kärsimättömänä makuuhuoneessaan:
Oi, olen ostanut rakkauden kartanon,
mutta en vielä asu siellä; ja vaikka
olen myyty, olen yhä nauttimaton.
Kuinka pitkä onkaan tämä päivä,
kuin juhlan aatto innokkaalle lapselle,
jonka uudet vaatteet vielä odottavat.
"Innokkaalle lapselle" tosiaankin... Tässä "vuosisadan rakkaustarinassa" mielenkiintoista on myös se, että toinen naimisiinmenevä osapuoli on hieman kyseenalaisesti vasta 13-vuotias! Capulet, Julian isä sanoo:
[...] lapseni on vielä vieras tässä maailmassa,
ei ole täyttänyt neljäätoistakaan;
kahdesti vielä kesän hehku sammukoon,
ennen kuin lapsemme on kypsä avioon.
Kreivi Paris, Julian toinen kosija, vastaa "hössöttävälle" isälle: Äidiksi ovat tulleet monet häntä nuoremmat. (!)
Näin siis Romeon ja Julian aikaan... Nuoresta iästään huolimatta Julia on kuitenkin kiehtova hahmo, joka selvästi kehittyy ja aikuistuu näytelmän aikana. Alussa hän noudattaa kuuliaisesti isänsä tahtoa, mutta Romeo herättää hänessä jonkinlaisen kapinantunteen ja hän heittäälopulta hyvät käytöstavat romukoppaan:
Oi, kuinka mielelläni
noudattaisin tapoja, kieltäisin sanani,
mutta nyt saavat käytössäännöt jäädä.
Rakastatko minua?
Romeo ja Julia on monitasoinen klassikko, jossa riittää tulkittavaa. Loppujen lopuksi näytelmässä on kuitenkin kyse rakkaudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Romeon ja Julian kuolemasta koituu jotain hyvääkin: se saa aikaan rauhan riitaisten sukujen välillä. Toisaalta heidän pelastumisensa on raivostuttavan pienestä kiinni: yksi pieni kirje ei päässyt ajoissa perille, mikä koitui parille kohtalokkaaksi. Joskus postinjakelu pettää. :)
Alkuperäinen arvostelu (