Kiehtova, mutta samalla vähän kömpelö satu. Paljon elementtejä mutta vähän tapahtumia. Kielikin on niin vanhahtavaa ja runollista, että lapset eivät oikein lämmenneet. ( )

Kun minulle lapsena luettiin tätä kirjaa, näin sen elokuvana silmieni edessä. Ei tarvittu 3D-animaatioita, ihan oma mielikuvitus vain. Mestarironttu lähtee Satumaasta pelastamaan kuninkaantyttären Päivikin velhojen vallasta apunaan prinssi Yönsilmä. Perinteistä satumuottia seuraten hyvä voittaa pahan. Tämä kirja kuuluisi top vitoseen, jos pitäisi ottaa vain muutama kirja mukaan autiolle saarelle. ( )

Yksi lapsuuteni suosikkikirjoista lapsille luettuna. Kyllä lapset tätä mieluusti kuuntelivatkin. Itsekin muistan, kuinka suuren vaikutuksen tarina teki minuun ekaluokkalaisena opettajan ääneen lukemana.

Teini-iässä luin tämän uudestaan, enkä silloin osannut aivan niin korkealle arvostaa. Kieli tuntui vanhahtavalta ja sekoitin kuninkaantyttäret ja kuninkaanpojat. Nyt ääneen luettuna kieli tuntui juuri sopivalta, ja prinsessojen ja prinssienkin sukulaisuussuhteet vaikuttivat selvemmiltä. Ainoa, mitä en ymmärtänyt edelleenkään, oli Päivikin joutuminen Meren kuninkaanpojan lumoihin. Minun käsitykseni mukaan Päivikki oli omasta valinnastaan hylännyt Satumaan. Toki meren väki piti häntä luonaan vastoin hänen tahtoa, mutta silti.

Mestaritonttu on hahmona ihana. Samoin pidän Sammaleisesta. Yönsilmän nimessä on taian tuntua ja Saraste on nimenä kerrassaan vallouttava. Tässä kirjassa on niin paljon hyvää. Edelleen se kuuluu suosikkeihini. ( )

Jos minun pitäisi nimetä kirjastostani kirja, mistä en luovu, se olisi joko tämä tai Prinsessa Ruusunen -pop-up kirja ;)

Viisas Mestaritonttu on vartioinut satoja vuosia Satumaan kuninkaanlinnaa, mutta loukkaantuu moitteista ja lähtee maailmalle. Hän tapaa noita Sammaleisen ja saa luvan jäädä nukkumaan metsään. Metsässä kivellä nukkuessaan hän kuulee:"Itkevä immyt kivessä on, velhojen vankina onneton, Kyyneleet helminä hiekkaan putoo, haltijan hääviittaa immyt kutoo..."

Toinen loru on "Tuuva-taata tuuva-too, peikot hirnuu hoh-hoh-hoo. Luutaratsuni nopsa lennä, kiire kyöpeliin meil on mennä..."

Kirja, mikä jokaisen lapsen tulee lukea! Kirjan kieli on aivan ihanaa.
Itselleni ensimmäinen muisto on, että opettaja luki kirjaa meille päivän päätteeksi jos olimme kilttejä. Samana jouluna sain tämän kirjan lahjaksi. Niin paljon olin siitä kotona puhunut! ( )