Kaksi Vares-juttua peräkkäin on maksimi määrä sairastellessakin. Sen useampaa näitä ei kestä yhteen syssyyn. Kuten monissa dekkarisarjoissa, tässäkin homma alkaa toistaa itseään turhan paljon. Viihdyttävimpinä nämä ovat nimenomaan satunnaislukemistona.

Jäätynyt enkeli on kuitenkin lukemieni Vares-juttujen parhaimmistoa. Se on järjestyksessään viides Vares-tarina (pyrin lukemaan nämä kronologisessa järjestyksessä), joten ehkä alun haparointi on siirtymässä historiaan ja Vareksen hahmo, toimintatavat ja muut systeemit alkavat saada varmuutta. Jäätynyt enkeli on tasapainoinen juttu erittäin hilpeää loppuaan myöten (on muuten ensimmäinen lukemani dekkari, missä juttu ei varsinaisesti ratkea!) ja hyvin uskottava tapaus kaikkiaan.

On helppo ymmärtää miksi tästä jutusta on tehty elokuvakin: V2 – Jäätynyt enkeli. En ole nähnyt yhtäkään Vares-elokuvaa, mutta miellän Vareksen tosiaan ihan Juha Veijosen näköiseksi (sen sijaan en voi ymmärtää miksi helvetissä Hautavainion rooliin on laitettu Jope Ruonansuu?!). Nyttemminhän Veijosen tilalle tulee Antti Reini, enkä pidä ajatuksesta yhtään. Onneksi mielikuvissani Vares voi yhä pysyä Veijosena.

-Morre- ( )