KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Ladataan...

Providence: Act 3

– tekijä: Alan Moore

Sarjat: Providence (Act 3)

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioKeskustelut
1185183,987 (3.84)-
The soul-crushed final arc of Providence is unveiledin this special hardcover-only edition! Everything Robert Black thought he knewis called into question as the tapestry of history and the stories of H.P.Lovecraft get w
-
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

englanti (3)  hollanti (1)  ranska (1)  Kaikki kielet (5)
näyttää 5/5
"Lovecraft went on to write his stories, and they somehow came to permeate most Western culture. That's what's most inexplicable. I mean, why didn't anybody notice how unlikely that was?

"Not just his work's improbable popularity, but its effects: all those people insisting the Necronomicon was real, all the hoax editions, other writers playing along... Think about it. Has that ever happened before, with any work of fiction?"

"Well, probably not since the first Christians didn't realize the Gnostics were being symbolic."

"Y'know, that's not a bad comparison. Religions are fictions that modify the world. It's just this fiction is more radical and aggressive."


Well, thank the Great Cthulhu, Moore finally managed a story with a satisfying conclusion. It's been a hell of a long time since I read something of his that wrapped up in a decent way.

Yes, there were bumps along the road, such as the drawn out pace of the first eight chapters (covered in Acts 1 and 2), though he does manage to pay it off in the tenth chapter. Having said that, the eleventh chapter was an often irritating and purposely disjointed way to span the next 90-odd years and bring us back up to the end of Neonomicon.

The final chapter, while ultimately satisfying, was also a stunning info-dump, while still managing to turn the entire Lovecraftian mythos on its ear and give us something new.

I'll say this for Moore: when he wants to write a story based on something that's come earlier, he certainly does his research. But for all that, what's most off-putting is his incredible self-indulgence in his writing. He's good when he wants to be, but he always seems to have an agenda that he also needs to ram down the readers' collective throats.

Regardless, dude, despite some serious fuck-ups along the way, did manage to get the job done in the end.

And I'd be completely remiss if I didn't, one last time, highlight the absolutely gorgeous artwork that accompanied this story. As far as I'm concerned Burrows is the Lovecraft artist.

Having said that, I'm also glad I'm done the story. ( )
  TobinElliott | Sep 3, 2021 |
"If I'm reading this right, our dreams and our world are two extremes of a bi-polar reality, that can flip from one state to the other. It shifted in our favour aeons ago, commencing human history. Ever since, interests from the displaced reality have tried to shift it back."
"S-So... our dreams are a vanquished country, and it's trying to overthrow us?"


So, I didn't realize that Providence was a sequel prequel to [b:Neonomicon|11036352|Neonomicon|Alan Moore|https://images.gr-assets.com/books/1347512252s/11036352.jpg|15956441] , instead of just a prequel. This book makes no sense whatsoever without the other one, so I stopped and read that. And then I wondered why the hell Moore didn't just leave it alone at the one book. Because really Robert Black's long meander through his final days is totally superfluous and fatuous. Also, the cosmic horror apparently really does come down to sex, which makes Moore seem prude and vaguely homophobic. Would not read again. ( )
  amyotheramy | May 11, 2021 |
A story about how fiction and dreams affect reality, interspersed with references to H. P. Lovecraft, Ambrose Bierce, H.G. Wells, Robert Loveman, Colin Wilson, Robert W. Chambers, Carl Jung, and more. You can enjoy the story without knowing the references, but knowing them makes the story more fun. ( )
  AChild | Feb 4, 2021 |
[Pour l'intégrale]

Il y eut Lovecraft, crypto-aristocrate empesé d’une langue et de manières surannées dans une Providence hantée par le passé. Ce qui ne l’empêcha pas en bon rationaliste de se passionner pour la science de son temps - celle d’Einstein, notamment - autant, tels furent ses paradoxes, que pour la nouvelle fantastique-horrifique où put s’exprimer en d’hallucinées transpositions une xénophobie biologisante à la limite du délire.

Puis ce grand paranoïaque ésotérique d’Alan Moore en voulut relier les fils épars de l’imagination. Cela lui fait relever, dès Néonomicon, la charge _érotique_ de l’œuvre, hypothèse je trouve assise de fort convaincante et saisissante façon, quel que soit son statut de véracité véridiquement vraiment véritablement vraie, et d’autant plus savoureusement qu’elle a su offusquer ceux des fans qui avaient une bonne fois pour toute décidé que l’horrifique n’avait rien à voir avec l’obscène (ce qui révèle assez comiquement à quel point la force métaphorique du premier les protège du second).

"Providence" porte tout cela à sa conclusion somme toute logique. Synthèse d’une œuvre qui n’en présente pas de façon claire, les trois volumes de l’intégrale font converger tout Lovecraft dans un de ces cercles paranoïaques auxquels l’auteur de "Watchmen" et "V pour Vendetta" nous avait habitué. La clarté du trait de Jacen Burrows souligne l’ancrage des récits lovecraftiens dans une rationalité que seules les turbulences où sont jetés les protagonistes font exploser dans la folie. Si elle ne peut installer une atmosphère d’inquiétante terreur telle qu’on la trouve dans les adaptations de Gou Tanabe, elle sert fort bien en revanche le propos _clinique_ de Moore.

On pourrait faire reproche à l'oeuvre qu’elle requiert du lecteur une connaissance aiguë de l’univers dont elle s’inspire - mais après tout, elle en est une assez virtuose lecture critique, en même temps qu’elle en constitue un hommage et jusqu’à un certain point, une imitation. Il y a du Hegel, si l’on veut pousser jusque là, dans les cercles de cercles sans concession tracés par Moore. Et pour moi, partant, des gammes de plaisirs divers et mélangés. ( )
  Kliban | May 29, 2020 |
Dit derde deel van Providence wat tevens de afsluiter is van het verhaal heeft mij weer doen duizelen. Telkens is het de vraag wat werkelijkheid is, wat de verbeelding van een persoon, wat een droom, wat een verzinsel van de schrijver van het boek.

Het is gebaseerd op het werk van H.P. Lovecraft, een Amerikaanse fantasy en horrorschrijver die zijn verhalen nogal eens in een science fiction omgeving neerzet. Een schrijver die in zijn tijd, begin 20ste eeuw, vrij onbekend is gebleven maar veel bekende schrijvers van nu in hetzelfde genre sterk heeft geïnspireerd. Ik heb H.P. Lovecraft dan nu ook zeker op mijn graag-nog-eens-wat-van-willen-lezen-lijstje gezet.

Naast de briljante schrijfstijl van Alan Moore is het ook het vakmanschap van de tekenaar Jacen Burrows die dit boek zo aantrekkelijk maakt om mee te beleven. De architectuur in de steden en dorpen rijzen voor je ogen op en geven al gelijk een unheimisch gevoel. De personen hebben iets vlaks maar dat draagt juist bij aan de sfeer en uiteindelijk zijn ze allemaal voor mij gaan leven.

De grote lappen handgeschreven tekst tussen de hoofdstukken door wisten mij ook telkens weer te grijpen doordat het een verdieping was van wat ik net in stripvorm gelezen had en wat de hoofdpersoon dacht dat hem nog te wachten stond.
Kortom weer een en al genieten.

Kan Alan Moore eigenlijk wel iets maken dat niet geniaal is? ( )
  Niekchen | May 21, 2020 |
näyttää 5/5
ei arvosteluja | lisää arvostelu

Kuuluu näihin sarjoihin

Providence (Act 3)
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Tiedot brasilianportugalinkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Tiedot brasilianportugalinkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

The soul-crushed final arc of Providence is unveiledin this special hardcover-only edition! Everything Robert Black thought he knewis called into question as the tapestry of history and the stories of H.P.Lovecraft get w

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.84)
0.5
1
1.5
2 2
2.5 1
3 2
3.5 1
4 7
4.5 2
5 4

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 162,569,221 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä