KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Hide this

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Wer wir waren – tekijä: Roger Willemsen
Ladataan...

Wer wir waren

– tekijä: Roger Willemsen

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioKeskustelut
25-714,509 (4.14)-
Jäsen:bruckert
Teoksen nimi:Wer wir waren
Kirjailijat:Roger Willemsen
Info:
Kokoelmat:Oma kirjasto
Arvio (tähdet):
Avainsanoja:Philosophie

Teoksen tarkat tiedot

Wer wir waren: Zukunftsrede (tekijä: Roger Willemsen)

-.

-
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin, niin näet, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

Ei arvosteluja
ei arvosteluja | lisää arvostelu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Kanoninen teoksen nimi
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
"Das beste am Neuen in der Kunsr", sagte Paul Valéry, "entspricht stets einem alten Bedürfnis."

p. 17
In einem Mercedes Simplex sitzend, sagte Kaiser Wilhelm II. 1904: "Das Auto hat keine Zukunft. Ich setze auf das Pferd."
[...]
Und Darryl F. Zanuck, Chef der Filmgesellschaft 20th Century Fox, konstatierte noch 1946: "Der Fernseher wird sich auf dem Markt nicht durchsetzen. Die Menschen werden sehr bald müde sein, jeden Abend auf eine Sperrholzkiste zu starren."

pp. 14
Nach seiner Rückkehr aus dem Vietnamkrieg,
so erzählt Günther Anders von einem ameri—
kanischen Bomberpiloten, wurde dieser von
einer Zeitung zu seinen Erlebnissen befragt. Er
werde jetzt nachzuvollziehen versuchen, was er
getan habe, sagte er und ging ins Kloster. Dort
aber ergab alle Selbsterforschung nur, wie un—
möglich es ihm war, auf die Höhe der Zeiten zu
kommen, jener, die ihn in seinen kriegerischen
Aktionen legitimierte, und jener, die ringsum
weitergegangen war.

Dort sind wir wieder, in der gleichen dualen
Bewegung. So vergewissern wir uns der Politik,
der Sachverhalte, aber ebenso des Ichs, das sich
das alles gefräßig aneignen muss. Nach einem
Jahr im Kloster wird der Mann zitiert mit dem
Satz: "I still don't get it."

pp. 27
[...] um den Test der Wasserstoff-
bombe aus Liegestühlen zu betrachten.

Das alles geschah, obwohl es diese Zeit ge-
radezu zur moralischen Pflicht erhoben hatte,
sich nicht einverstanden zu erklären, Kritik als
einen Akt der Besonderung, der Abspaltung,
ja der Individuation zu interpretieren. Es war
die Zeit, als der Vorwurf der »Affirmation«
die Höchststrafe für ein Werk sein konnte, als
»Harmlosigkeit« ein Verdikt und »Einspruch«
der dringlichste Auftrag an den geistig Arbei-
tenden genannt wurde. Mit diesem kostbaren
Bettel sind Generationen erst in den Wohlstand
gezogen, dann in die Indifferenz. Sie lebten
asynchron: In einer Zeit dachten, in einer ande-
ren empfanden, in einer dritten handelten sie.
Ja, wir wussten viel und fühlten wenig.
Wir durften es nicht fühlen und hörten doch
T. S. Eliot fragen: »Where is the wisdom we lost
in knowledge? Where is the knowledge we lost
in information?« Hörten es und häuften noch
mehr Informationen auf. Als brauchten wir
zum Handeln einen neuen Klimabericht, einen
neuen Schadensbericht über die Weltmeere,
den Regenwald, die grassierende Armut. Aber
aus all den Fakten ist keine Praxis entsprungen, .
die auf der Höhe der drohenden Zukunft wäre.
Entwicklungsgeschichtlich ist demnach der Punkt erreicht, an dem wir Aufklärung nur denken können, indem wir die Geistesgegenwart retten. [...] hier zu sein, in dieser Zeit anzukommen, [...] in jener praktischen Welt, in der die Frage nach dem Überleben aller gerade neu gestellt wird. [...] Bewusstzuwerden hieße, in der Gegenwart anzukommen, die einmal die unsere gewesen sein wird.
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Canonical DDC/MDS

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

No library descriptions found.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Pikalinkit

Suosituimmat kansikuvat

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (4.14)
0.5
1
1.5
2 1
2.5
3 1
3.5
4 1
4.5
5 4

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 154,541,397 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä