Baby Janen julkaisuvuosi sijoittuu Oksasen esikoisromaanin Stalinin lehmien ja palkintoja kahmineen kohuromaani Puhdistuksen välille. Aihepiiri on kuitenkin täysin eri: tästä romaanista on turha etsiä Viron historiaa tai neuvostovallan aikoja. Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin, itseään etsivien nuorten aikuisten pariin.

Päähenkilö ja minäkertoja elää parisuhteessa toisen naisen, Pikin kanssa. Piki taas on hoteinta hottia kaupungin lesbopiireissä, kaiken kokenut shanemainen naismagneetti. Pikillä samoin kuin kertojallakin on kuitenkin omat ongelmansa. Molempien elämää hallitsee vakava masennus, ja Pikillä on vielä kaiken kukkuraksi paniikkihäiriö, joka kahlehtii hänet vähitellen asuntonsa vangiksi. Ex-tyttöystävät vievät Pikin roskia, tuovat kaupasta kaljaa ja hakevat apteekista uusia pillereitä. Rahaakin pitäisi jostain saada - ja seksi myy...

Hurjankuuloisista teemoista huolimatta mielestäni romaanin parasta antia on - vähän tylsästi - sen kaupunkikuvaus ja erityisesti Helsingin kuvaus seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. SETA oli jo olemassa (sen lehdessä ilmeisesti julkaistiin vielä tuolloin ilmoituksia, joissa etsittiin kulissiavioliittoja!) ja Lost & Found eli Lostari oli Helsingin ensimmäinen "heteroystävällinen homobaari". Muun yhteiskunnan syrjintään ei romaanissa juuri oteta kantaa, vaan ennemminkin kritisoidaan 90-luvun pilleribuumia ja terveydenhoitojärjestelmän kyvyttömyyttä hoitaa mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä.

Riipaiseva, angstinen ja raju kirja, joka ei kummemmin kaunistele parisuhdeväkivaltaa, ihmeellisiä fetissejä, alkoholiongelmia tai masennusta.

Alkuperäinen arvostelu

Baby Jane on kertomus naisparista, jonka osapuolten elämät kuluvat tasapainotellessa paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa. Itseään etsivät nuoret ovat enemmän tai vähemmän hukassa itsensä kanssa. ( )