Lopotissa minuun teki suurimman vaikutuksen Helenan hahmo. Pystyin samaistumaan hänen ulkopuolisuuteensa. Pidin hänen särmikkyydestään. Jos Helena on tavallaan peili, Tuomaksen tarina on ikkuna toisenlaiseen. Tuomas tosin opiskelee Turussa, joten pystyin kulkemaan hänen kanssaan hyvin. Molemmille keskushenkilöille tarinan loppu on surullinen. Kinnusen kieli on kaunista. Tuomaksen tulipalo ja Helenan leijanlennätys ovat kielellisestikin huikeita kohtauksia. ( )

En päässyt puusta pitkään tämän kirjan kanssa. Satakunta sivua jaksoin pinnistellä, sitten oli myönnettävä, että kirja on pelkkää täytetekstiä vailla kunnon tarinaa tai muuta kiinnostavaa sisältöä. Kesken jäi. ( )