KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Ladataan...

The Glory (????) of the Human Voice

Tekijä: Florence Foster Jenkins

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioKeskustelut
712,345,280 (5)-
Viimeisimmät tallentajatdianiline, Cellinismom, David.Bowie.Library, schibboleth46
PerintökirjastotDavid Robert Jones
Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin nähdäksesi, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

In the mid- to late 70s, Norman Fisher, art and people collector, threw the most diverse soirées in the whole of New York. People from every sector of the so and not so avant-garde would flock to his tiny downtown apartment just because Norman was a magnet. Charismatic, huge fun, and brilliant at introducing all the right people to the wrong people. His musical taste was as frothy as he himself. Two of his recommendations have stayed with me over the years. One was Manhattan Tower, the first radio musical by Gordon Jenkins (no relation to Florence), and the other The Glory (????) of the Human Voice. Madame Jenkins was rich, social, and devoted to opera. She had, and was blissfully unaware of, the worst set of pipes in the world of music. She would grace the New York set with this monstrous voice once or twice a year with private recitals at the Ritz-Carlton for the lucky few. So popular were these affairs that the tickets were scalped for outrageous prices. To meet the demand, Madame eventually hired Carnegie Hall. This was the hot ticket of that year, 1944. Everyone and Noël Coward were there, falling into the aisles in barely suppressed hysterics. While performing the song “Clavelitos,” Madame, who would change costume as many as three times during the course of a recital, became so carried away punctuating the cadences of the song by tossing tiny red flowers from a basket that the basket itself, in her enthusiasm, followed the flowers into the lap of a delighted fan. Be afraid, be very afraid. ( )
1 ääni David.Bowie.Library | Jan 29, 2016 |
ei arvosteluja | lisää arvostelu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Teoksen kanoninen nimi
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Current Discussions

-

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Lajityypit

Ei lajityyppiä

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (5)
0.5
1
1.5
2
2.5
3
3.5
4
4.5
5 1

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 201,922,401 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä