Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.
Louis-Ferdinand Celine's revulsion and anger at what he considered the idiocy and hypocrisy of society explodes from nearly every page of this novel. Filled with slang and obscenities and written in raw, colloquial language, Journey to the End of the Night is a literary symphony of violence, cruelty and obscene nihilism. This book shocked most critics when it was first published in France in 1932, but quickly became a success with the reading public in Europe, and later in America, where it was first published by New Directions in 1952. The story of the improbable yet convincingly described travels of the petit-bourgeois (and largely autobiographical) antihero, Bardamu, from the trenches of World War I, to the African jungle, to New York and Detroit, and finally to life as a failed doctor in Paris, takes the readers by the scruff and hurtles them toward the novel's inevitable, sad conclusion.… (lisätietoja)
Louis-Ferdinand Céline (1894–1961) on Ranskan 1900-luvun kirjallisuuden merkillisin klassikko, jonka tuotanto on uhmannut kirjallisia konventioita jo 80 vuoden ajan. Céline kehitti kirjoissaan omintakeisen kolmen pisteen käyttöön perustuvan huohottavan rytmin. Hänen tyylinsä on ruumiillista kirjoitusta, joka pyrkii kielen taakse itse aistielämykseen. Hänen tehokeinoinaan ovat groteskit kielikuvat, fantasia ja suorasukainen seksuaalisuuden kuvaus.
Céline syntyi köyhään alemman keskiluokan perheeseen Pariisissa 1894. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ratsuväkimiehenä ja haavoittui päähän. Sodan jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, kierteli mm. Afrikassa ja USA:ssa, kunnes palasi Ranskaan ja alkoi harjoittaa lääkärinammattia Pariisin köyhälistökortteleissa.
1930-luvulla Céline julkaisi omaelämäkerralliset suurromaaninsa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) ja Kuolema luotolla (1936). Teosten tyyli on suoraviivaisen brutaalia ja ne yhdistelevät realistisia ja fantastisia aineksia. Niiden ilmapiiri muistuttaa välillä hallusinaatiota tai painajaisunta. Romaaneista välittyy viha ja katkeruus ihmislajia, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. Ei vain ihminen vaan koko luonto on viheliäinen: elämä itsessään on perustavanlaatuisesti kieroutunut. Célinen nihilismi saa kuitenkin hillittömän koomisia ulottuvuuksia. Hänen maailmankuvansa on niin äärimmäinen, että lukijan reaktioksi jää hysteerinen nauru. On vaikea sanoa, tarkoittiko Céline teoksensa hauskoiksi, mutta hän on jäänyt historiaan 1900-luvun ehkä mustimpana humoristina.
Célinen vihamielisyys näkyi myös juutalaisvastaisuutena. Kohuromaaniensa jälkeen Céline julkaisi rasistisia ja antisemitistisiä pamfletteja ja esiintyi toisen maailmansodan aikana avoimen juutalaisvastaisesti ja saksalaismielisesti. Vaimonsa, tanssija Lucette Almanzorin kanssa hän pakeni 1944 Saksaan ja sitten Tanskaan, jossa hän istui vankeudessa lähes kahden vuoden ajan. Ranskassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta 1950-luvun alussa tuomio muunnettiin niin että hän saattoi palata kotimaahansa 1951.
Célinen tuotanto jatkui kiihkeänä hänen kuolemaansa saakka, mutta sodanaikainen toiminta teki hänestä loppuun saakka merkityn miehen Ranskassa. 80 vuotta täyttävästä kiistellystä ranskalaisklassikosta Niin kauas kuin yötä riittää julkaistava uusi laitos on Jukka Mannerkorven tarkistama suomennos. Teokseen sisältyy kirjailija Timo Hännikäisen Célineä ja hänen tuotantoaan esittelevä essee. (Kustannusosakeyhtiö Siltala up. 2012)
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Our life is a journey through winter and night we look for our way in a sky without light. (Song of the Swiss Guards 1793)
Travel is useful, it exercises the imagination. All the rest is disappointment and fatigue. Our journey is entirely imaginary. That is its strength.
It goes from life to death. People, animals, cities, things, all are imagined. It's a novel, just a fictitious narrative. Littre says so, and he's never wrong.
And besides, in the first place, anyone can do as much. You just have to close your eyes.
It's on the other side of life.
Omistuskirjoitus
Tiedot ranskankielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
À Elisabeth Craig
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta.Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Louis-Ferdinand Celine's revulsion and anger at what he considered the idiocy and hypocrisy of society explodes from nearly every page of this novel. Filled with slang and obscenities and written in raw, colloquial language, Journey to the End of the Night is a literary symphony of violence, cruelty and obscene nihilism. This book shocked most critics when it was first published in France in 1932, but quickly became a success with the reading public in Europe, and later in America, where it was first published by New Directions in 1952. The story of the improbable yet convincingly described travels of the petit-bourgeois (and largely autobiographical) antihero, Bardamu, from the trenches of World War I, to the African jungle, to New York and Detroit, and finally to life as a failed doctor in Paris, takes the readers by the scruff and hurtles them toward the novel's inevitable, sad conclusion.
Google Books — Ladataan...
(4.18)
4
Céline syntyi köyhään alemman keskiluokan perheeseen Pariisissa 1894. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ratsuväkimiehenä ja haavoittui päähän. Sodan jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, kierteli mm. Afrikassa ja USA:ssa, kunnes palasi Ranskaan ja alkoi harjoittaa lääkärinammattia Pariisin köyhälistökortteleissa.
1930-luvulla Céline julkaisi omaelämäkerralliset suurromaaninsa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) ja Kuolema luotolla (1936). Teosten tyyli on suoraviivaisen brutaalia ja ne yhdistelevät realistisia ja fantastisia aineksia. Niiden ilmapiiri muistuttaa välillä hallusinaatiota tai painajaisunta. Romaaneista välittyy viha ja katkeruus ihmislajia, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. Ei vain ihminen vaan koko luonto on viheliäinen: elämä itsessään on perustavanlaatuisesti kieroutunut. Célinen nihilismi saa kuitenkin hillittömän koomisia ulottuvuuksia. Hänen maailmankuvansa on niin äärimmäinen, että lukijan reaktioksi jää hysteerinen nauru. On vaikea sanoa, tarkoittiko Céline teoksensa hauskoiksi, mutta hän on jäänyt historiaan 1900-luvun ehkä mustimpana humoristina.
Célinen vihamielisyys näkyi myös juutalaisvastaisuutena. Kohuromaaniensa jälkeen Céline julkaisi rasistisia ja antisemitistisiä pamfletteja ja esiintyi toisen maailmansodan aikana avoimen juutalaisvastaisesti ja saksalaismielisesti. Vaimonsa, tanssija Lucette Almanzorin kanssa hän pakeni 1944 Saksaan ja sitten Tanskaan, jossa hän istui vankeudessa lähes kahden vuoden ajan. Ranskassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta 1950-luvun alussa tuomio muunnettiin niin että hän saattoi palata kotimaahansa 1951.
Célinen tuotanto jatkui kiihkeänä hänen kuolemaansa saakka, mutta sodanaikainen toiminta teki hänestä loppuun saakka merkityn miehen Ranskassa. 80 vuotta täyttävästä kiistellystä ranskalaisklassikosta Niin kauas kuin yötä riittää julkaistava uusi laitos on Jukka Mannerkorven tarkistama suomennos. Teokseen sisältyy kirjailija Timo Hännikäisen Célineä ja hänen tuotantoaan esittelevä essee.
(Kustannusosakeyhtiö Siltala up. 2012)