Dracula on Bram Stokerin vuonna 1897 kirjoittama vampyyrikirjallisuuden klassikkoteos. Teoksessa esiintyvät yliluonnolliset voimat, kuten vampirismi, on sulatettu realistiseen ympäristöön ja 1800-luvun henkeen saumattomasti ja tulos on varsin todentuntuinen
Teos koostuu fiktiivisistä henkilöhahmojen päiväkirjakatkelmista sekä kirjeistä, jotka kuljettavat juonta useista eri näkökulmista. Tyyliltään kerronnta on vanhanhenkistä, esimerkiksi hahmot puhuttelevat toisiaan hyvin kunnioittavasti ja uskonto on tärkeässä osassa heidän motiivejaan sekä maailmankuvaansa. Kielessä henkilöhahmoihin liitetään nykykieltä useammin määreitä, kuten ”Lucy parka” tai ”[k]elpo poika” myös muulloin kuin suoraan puhuteltaessa. Kerronta etenee aluksi hyvin hyppien ja takaumia on, mutta loppua kohden se muuttuu enemmän kronologiseksi. Tapahtuma-aika ja -paikka kerrotaan kirjeiden ja päiväkirjakatkelmien päiväyksien kautta.
Henkilöhahmoja kuvaillaan ulkoisesti melko tarkasti, samoin ympäröivää luontoa. Sensijaan henkilöiden väliset suhteet ilmenevät lähinnä näiden käytännön toimista, sillä heidän päänsisäisiä, henkilökohtaisia ajatuksiaan ei juurikaan tuoda ilmi ja kaikki kirjeet ja päiväkirjakatkelmat ovat varsin hienostuneita ja kunnioittavia.Teoksessa on huumoria hahmojen puheenparressa: esimerkiksi hollantilainen van Helsing puhuu vahvalla murteella.

Teos on tyyliltään hyvin nykykirjallisuudesta poikkeavaa ja siksi varsin erilaista verrattuna esimerkiksi Riikka Pulkkisen tuotantoon, jonka teosten juonet perustuvat oleellisesti henkilöhahmojen henkiseen puoleen. Vanhanaikaisuutta henkii myös teoksen arvomaalima ja tekninen- sekä lääktetieteellinen kehitys; kristinuskon merkitys on huomattava, tietokoneita ei ole ja lääketiede on varsin alkeellista. Toisaalta henkilöhahmot tuntuvat paikoitellen ontoilta, koska ne reagoivat kaikkeen hallitusti ja kirjeet ovat ja päiväkirjakatkelmat vaikuttavat jollekulle toiselle kirjoitetuilta, jolloin hahmo luonnollisesti on käyttänyt niiden sisällössä tietynlaista sensuuria. Toisaalta teos henkii ehdottoman vahvaa aikansa henkeä ja lukukokemus on kuin aikamatka, mikä ei välttämättä onnistuisi nykyaikaisella kirjoitustyylillä. Henkilöhahmoissa on myös huomattavaa, että 1800-luvulla etiketin merkitys oli nykyaikaa suurempi, mikä selittää hahmojen reaktiot ja ajatukset pikemminkin hienostuneiksi kuin tyhjiksi.

Juonessa on paljon nykyään kliseiksi miellettyjä piirteitä, kuten päähenkilön rakastetun haavoittuminen, ja ylipäätään ihmisten suhtautuminen vampyyreihin ja näiden kyseenalaistamaton pahuus. Mikäli teosta tältä osa-alueelta arvioi samalla tavalla nykyaikaiseen vampyyriteokseen, esimerkiksi Anne Ricen Veren vankeihin, verraten, saa se murska-arvostelun. Mutta Draculan kirjoittamisvuonna eivät nykyaikaiset kliseet vielä olleet kliseitä ja teos oli aikanaan vallankumouksellinen. Tästä johtuen ei mielestäni ole oikein verrata sitä nykyaikaiseen kirjallisuuteen, vaan vertailuun tulisi valita jokin tuon aikainen teos.

Dracula on klassinen vampyyritarina ja kuuluu osaksi yleissivistystä siinä missä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä tai Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Sen lukeminen on ajatuksia herättävä kokemus ja antaa uutta näkökulmaa sen jälkeen ilmestyneisiin vampyyriteoksiin esimerkiksi intertekstuaalisuuden kannalta.

Iida ( )