Jaahas. Tästä alkaa Baskimaan murhat -sarja. Ihan luettava, mutta en usko että tämän sarjan parissa viihdyn pidempään. Ihan kiva niille jotka tämmöisestä tykkää, mutta minusta tässä oli vähän liikaa kaikkea ja punainen lanka puuttui. On baskimytologiaa, quanticohommia, kavereita pitkin maailmaa, vittumainen perhe, vielä vittumaisempi lapsuus, lapsettomuutta, univaikeuksia, vaikeuksia selvitä seksistisessä maailmassa ja työyhteisössä, seksiä ihanan aviomiehen kanssa, ai niin, ja sarjamurhaaja omalla kylällä. Puolet porukasta johdatellaan tähän tarinaan vähän sitä silmälläpitäen että niitä tarvitaan tulevissa osissa, miehet on kaikki sitä ihanaa aviomiestä lukuunottamatta aivan totaalisia luuseriurpoja tai sitten itseään täynnä olevia kusipäitä joista tulee luuseriurpoja ennemmin tai myöhemmin. Ja vähän jumalia ja noitia ja tarotkortteja joka toiseen väliin ja homma on valmis. Varsinainen jännitys mahtuu n. 20 sivuun tuohon kirjan loppupuolelle, muu on lähinnä tätä traumoissa ja perhedraamassa vellomista.
Pakko nillittää sen verran myös käännöksestä, että pahaan paikkaan sattunut kirjoitusvirhe muuttaa merkitystä melkoisesti, kun jumalatar (taimikälie) Mari jättää aina jälkeensä myrkyn. Tai sitten myrskyn. Ja todella häiritsevä kielimaneeri on käyttää komparatiivien jälkeen 'mitä' sen sijaan että käyttäisi 'kuin'. Kauempana mitä, suurempi mitä vrt kauempana kuin, suurempi kuin. ( )