Kuvaus muutoksesta ja irrallisuudesta. Muumiperhe on poissa ja muumitalo tuntuu tyhjältä. Kaunis kuvaus siitä, miten paikka rakentuu siitä, keitä henkilöitä siellä on, tai miten heidän poissaolo vaikuttaa kokemukseen paikasta. Herätti ajattelemaan sitä, mikä tekee paikasta kodin tai kotoisan, ja voivatko yksinäiset henkilöt löytää yhteyden keskenään. ( )

Ihan hyvä, lapsetkin jaksoivat kuunnella. Täältä voi jokainen bongailla tuttuja ihmistyyppejä, ja ehkä löytää myös itsensä, tai sen mitä haluaisi olla. Kolmen parhaan muumikirjan joukkoon. ( )

Tove Janssonin Muumilaakson marraskuussa Vilijonkka, Tuhto, Hemuli ja Ruttuvaari matkaavat jokainen Muumitaloon haaveenaan lämpö, turva ja huoleton olo. Jokaisella on myös haaveenaan muutos. Myös Nuuskamuikkunen ja Mymmeli saapuvat Muumitaloon. Mutta talo onkin tyhjä. Tämä erilaisista hahmoista muodostuva sakki päättääkin asettua hetkeksi taloksi. On mielenkiintoista seurata, kuinka esimerkiksi siivousneuroottinen Vilijonkka, mestarijärjestelijä Hemuli sekä huoleton Mymmeli tulevat keskenään toimeen.

Jansson kirjoittaa jälleen taitavasti, kerronta on onnistunut todella hyvin ja asiat kuvaillaan hienosti - silti jotain jää lukijankin tulkinnan varaan. Muumilaakson marraskuussa pohditaan muun muassa omaa identiteettiä, kaipuuta ja yksinäisyyttä. Kirja on melankolinen ja haikea, mutta silti toiveikas. Kirja on mielestäni erittäin hyvä sekä lapsille että aikuisille. Se antaa varmasti ajateltavaa ja pohdiskeltavaa ihan jokaiselle. Tykkään, tykkään, tykkään. ( )

Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen sekä samalla kaihoisin ja moniulotteisin romaanimuotoinen muumikirja. Tuttujen muumihahmojen poissaollessa toisistaan irralliset hahmot joutuvat kohtaamaan omat ajatuksensa, pelkonsa ja neuroosinsa. Kirja käsittelee hyvin kauniilla tavalla yllättävän rankkojakin teemoja: yksinäisyyttä, kaipuuta, vieraantumista ja syrjäytymistä. Se tuo myös uutta ulottuvuutta ystävyyden ja oman identiteetin etsimisen teemoille.

Kerronta on vakaata ja rauhallista, jättäen hyvin tilaa pohdiskelulle. Kirja tuo muumimaailmalle persoonallisuutta ja sielua, aivan kuten Jansson teosta kirjoittaessaan halusi. Koenkin Muumilaakson marraskuun kaikista inhimillisimpänä muumikirjana. Se on ajaton ja sopii kaikenikäisille lukijoille.

Melankolinen syyskirja. Nuuskamuikkunen, Vilijonkka, Ruttuvaari ja monet muut kaipaavat muumeja ja suuntaavat kulkunsa Muumilaakson. Mutta Muumitalo on tyhjillään, perhe on lähtenyt pois. Onneksi ovet eivät ole lukossa ja sekalainen seurakunta asettuu odottamaan muumeja, kenties he pian palaavat? Muumilaakson marraskuu on oiva esimerkki siitä, että muumikirjoissa on monia tasoja, jotka avaavat kirjaa niin eri tavalla lapsille ja aikuisille. Muumilaakson marraskuussa Jansson kirjoittaa viiltävän kauniisti lähtemisestä, kaipuusta ja haikeudesta. ( )