KotiRyhmätKeskusteluLisääAjan henki
Etsi sivustolta
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelujen toimittamiseen, toiminnan parantamiseen, analytiikkaan ja (jos et ole kirjautunut sisään) mainostamiseen. Käyttämällä LibraryThingiä ilmaiset, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot ja yksityisyydensuojakäytännöt. Sivujen ja palveluiden käytön tulee olla näiden ehtojen ja käytäntöjen mukaista.

Tulokset Google Booksista

Pikkukuvaa napsauttamalla pääset Google Booksiin.

Happy Days: A Play in Two Acts Tekijä:…
Ladataan...

Happy Days: A Play in Two Acts (alkuperäinen julkaisuvuosi 1961; vuoden 2013 painos)

Tekijä: Samuel Beckett (Tekijä)

JäseniäKirja-arvostelujaSuosituimmuussijaKeskimääräinen arvioMaininnat
895724,093 (3.82)16
In 'Happy Days, ' Beckett pursues his relentless search for the meaning of existence, probing the tenuous relationships that bind one person to another, and each to the universe, to time past and time present.
Jäsen:Xanvaroux
Teoksen nimi:Happy Days: A Play in Two Acts
Kirjailijat:Samuel Beckett (Tekijä)
Info:Grove Press (2013), Edition: Reprint, 96 pages
Kokoelmat:Oma kirjasto
Arvio (tähdet):
Avainsanoja:-

Teostiedot

Happy Days (tekijä: Samuel Beckett) (1961)

Ladataan...

Kirjaudu LibraryThingiin nähdäksesi, pidätkö tästä kirjasta vai et.

Ei tämänhetkisiä Keskustelu-viestiketjuja tästä kirjasta.

» Katso myös 16 mainintaa

englanti (6)  ranska (1)  Kaikki kielet (7)
Näyttää 1-5 (yhteensä 7) (seuraava | näytä kaikki)
Il fait bon parfois flâner entre les tables des libraires, c’est ainsi que j’ai découvert cette pièce de Beckett éditée avec une nouvelle couverture par les Editions de Minuit. Intriguée, j’ai lu le résumé, et il a été tout de suite évident que cette pièce était une réécriture de [En attendant Godot]. Encore une devrais-je dire, puisque je me souviens avoir déjà eu ce sentiment en lisant [Fin de partie] il y a plus d’une dizaine d’années maintenant.
Dans chacune de ces trois pièces, on est face à un couple de personnages : Vladimir et Estragon dans En attendant Godot (1952), Hamm et Clov dans Fin de partie (1957), enfin Winnie et Willie dans cette pièce, Oh les beaux jours (1960). La particularité dans cette pièce est que les rôles sont très inégaux. Inégaux dans leurs rapports, certes, mais cela est vrai dans les autres pièces, mais aussi inégaux dans leur occupation de la scène, puisqu’ici, la pièce se résume presque à un monologue, voir un seul en scène, avec Winnie qui occupe toute la place et Willie qui est toujours présent mais ne prend part à la pièce que très sporadiquement. Intéressant de noter aussi que Winnie est une femme, ce qui est rare dans l’œuvre théâtrale de Beckett, où les personnages semblent masculins, ou plus probablement asexués.
Si l’on reprend les choses dans l’ordre chronologique, En attendant Godot est une pièce qui interroge, Fin de partie est plus sombre et plus définitive. Mais Oh les beaux jours, c’est tout autre chose… C’est une pièce désespérée, dans laquelle Winnie est d’abord enterrée jusqu’à la taille dans le sable, puis, dans l’acte suivant, jusqu’au cou. C’est l’ensevelissement progressif, c’est le rétrécissement inexorable de la vie. On voit Winnie qui se contente chaque fois de moins, qui voit la sphère de son existence se réduire à chaque réplique un peu plus ? Et pourtant elle continue à s’écrier à intervalles presque réguliers « Oh les beaux jours ». Et ce hiatus entre la situation dans laquelle est Winnie et ce qu’elle dit est tout le cœur de cette pièce, toute la détresse qui en émane.

J’ai du mal à imaginer comment cette pièce est jouée. Il n’y a aucun mouvement. Tout est dans la voix, les intonations et les silences, dans les regards et les inclinations de tête. Samuel Beckett a d’ailleurs été précis dans ses didascalies, ce qui rend la lecture du texte un peu compliquée, mais qui doit rendre la mise en scène réglée au millimètre près.
J’ai du mal à l’imaginer, mais j’aimerais beaucoup la voir. Je comprends mieux, maintenant la photo de la couverture de la nouvelle édition, avec Samuel Beckett, debout, les mains dans les poches, et Madeleine Renaud, qui créa le rôle en France et que l’on voit ici prisonnière jusqu’au cou.

Un texte sombre, qui dit beaucoup en creux sur la condition humaine et la façon désespérée dont la voit Samuel Beckett. Une pièce de théâtre qui ne remonte pas le moral, c’est sûr, mais met des mots sur ce qu’il est si difficile de dire et de vivre.
  raton-liseur | Jun 23, 2023 |
This was a highly experimental play by Beckett. It is focused on a singular female character and her reactions to the world around her and to Willie, her only other source of intimacy in the play. Through a one-sided dialogue, Beckett is able to master the art of intimacy towards a character and delve into the deepest regions of her consciousness and psyche to create something beyond what she merely says, it becomes indicative of who she is and how she is. This is quite an interesting play and I thought that Beckett's style and usage of words here was especially well put. The play, overall, is impressive when you consider what it is reaching for and what it accomplishes.

4.25 stars- well worth the read! ( )
  DanielSTJ | Jul 2, 2019 |
Happy Days presents a bleak landscape that is severed from anything like the real world. A woman, Winnie, is buried up to her waist in a mound at center stage. There is one other character, Willie, who for most of the play is hidden behind the mound, burrowing head first into it. However unrealistic this sounds there is a certain realism from her handbag that contains some of the detritus of everyday life that plays an important role for Winnie. She is a seemingly irrepressibly cheerful woman whose incessant optimistic prattle provides a counterpoint to her situation. She tells a story of a man and woman (Shower or Cooker) who, passing by, speculate as to why she is there and why Willie does not dig her out. This emphasizes the oddness of her situation but does not explain it. The situation is particularly perplexing because the cause of her confinement is indeterminate. It is just as indeterminate as the situation of Vladimir and Estragon in Waiting for Godot. In fact this indeterminacy is one of the overriding themes in the plays of Beckett.
The second act begins with her buried further up to her neck and, combined with her memories that suggest a previous life when she was not buried, present a degenerative condition that is inevitable.
The play is one of contrasts with the chief one being that between Winnie's optimism and the gravity of her situation. In other plays Beckett's characters have recognised the bleakness of their situation and while they do not always strive to face their existence they do not deny its awfulness. Winnie's cheerfulness includes maintaining normal daily rituals like brushing her teeth and cleaning her glasses. The contrast with these rituals and the abnormality of her situation may represent the essence of her need to distract herself from her terminal helplessness. In the second act she has even less to be cheerful about yet still refers to life as "a mercy". She says to Willie, who is trying to crawl up to her level, "Have another go, Willie, I'll cheer you on." (63) It reminds me of the famous quote from the end of Beckett's novel, The Unnamable, "You must go on, I can't go on, I'll go on," ( )
  jwhenderson | Jun 12, 2014 |

روايه محطمه للاعصاب...تدفعك فى اى لحظه الى اغلاقها و انقاذ نفسك من حجيم الاشئ و لكنها تشير لك فى نفس الوقت و بلا مبرر باكمالها بلا دافع او اجبار

انه صامويل بيكت عندما يمنحك كل شئ و لا شئ فى نفس اللحظه..فيها شبه من "فى انتظار جودو" فلا وسط او بدايه او نهايه و لا صراع او عقده و حل ولا صراع مع عناصر خارجيه فالصراع نفسى اولا و اخيرا و قبل اى شئ
( )
  Dina_Nabil | Mar 23, 2014 |
Vi essa peça no Palácio das Artes, representada pela Adriana Asti e Giovanni Batista Storti, com montagem de Joel-Peter Witkin e direção de Robert Wilson. A peça é praticamente um monólogo de Winnie (Asti), que está enterrada até a cintura, e, posteriormente, até o pescoço. Além disso, Winnie tem apenas alguns objetos à mão, e fala obsessivamente de alguns temas. Asti deu uma atuação incrível, não perdeu a platéia por um segundo.
Tenho vontade de ler o livro.
  JuliaBoechat | Mar 30, 2013 |
Näyttää 1-5 (yhteensä 7) (seuraava | näytä kaikki)
ei arvosteluja | lisää arvostelu
Sinun täytyy kirjautua sisään voidaksesi muokata Yhteistä tietoa
Katso lisäohjeita Common Knowledge -sivuilta (englanniksi).
Teoksen kanoninen nimi
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Alkuteoksen nimi
Teoksen muut nimet
Alkuperäinen julkaisuvuosi
Henkilöt/hahmot
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Tärkeät paikat
Tärkeät tapahtumat
Kirjaan liittyvät elokuvat
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Epigrafi (motto tai mietelause kirjan alussa)
Omistuskirjoitus
Ensimmäiset sanat
Sitaatit
Viimeiset sanat
Erotteluhuomautus
Julkaisutoimittajat
Kirjan kehujat
Alkuteoksen kieli
Tiedot englanninkielisestä Yhteisestä tiedosta. Muokkaa kotoistaaksesi se omalle kielellesi.
Kanoninen DDC/MDS
Kanoninen LCC

Viittaukset tähän teokseen muissa lähteissä.

Englanninkielinen Wikipedia

-

In 'Happy Days, ' Beckett pursues his relentless search for the meaning of existence, probing the tenuous relationships that bind one person to another, and each to the universe, to time past and time present.

Kirjastojen kuvailuja ei löytynyt.

Kirjan kuvailu
Yhteenveto haiku-muodossa

Current Discussions

-

Suosituimmat kansikuvat

Pikalinkit

Arvio (tähdet)

Keskiarvo: (3.82)
0.5
1 2
1.5
2 7
2.5 2
3 31
3.5 8
4 44
4.5 2
5 34

Oletko sinä tämä henkilö?

Tule LibraryThing-kirjailijaksi.

 

Lisätietoja | Ota yhteyttä | LibraryThing.com | Yksityisyyden suoja / Käyttöehdot | Apua/FAQ | Blogi | Kauppa | APIs | TinyCat | Perintökirjastot | Varhaiset kirja-arvostelijat | Yleistieto | 206,027,642 kirjaa! | Yläpalkki: Aina näkyvissä