http://tpi-reads.blogspot.fi/2015/03/pasi-ilmari-jaaskelainen-harjukaupungin.htm... ( )

Kiehtova ja mukaansatempaava kirja. Omituinen maailma. ( )

"Elämän elokuvalliset mahdollisuudet tulevat lähemmäksi ihmistä niissä maagisissa paikoissa, joita tässä kirjassa esitellään."
Kerttu Kara: Maaginen kaupunkiopas

Kustantaja Olli Suomisen elämän kulissit ovat kohdallaan; on perhe, omakotitalo harjun kupeessa, luottamustoimia ja kustantamo, joka menestyy vähintäänkin kohtuullisesti. Sitten kuvaan ilmestyy lapsuuden ihastus Kerttu Kara, joka on kirjoittanut maailmanmenestyskirjan, Elokuvallisen elämänoppaan. Kaikkien yllätykseksi Kara haluaa kirjoittaa seuraavaksi oppaan Jyväskylästä - ja erityisesti kaupungin salakäytävistä.
Lapsuusmuistot, unet ja elokuvat vieraannuttavat Olli Suomisen keski-ikäisen miehen arjesta, kunnes tapahtuu jotain, mikä muuttaa elämän pelottavan kiinnostavaksi. Pakon edessä kustantaja Suominen joutuu heittäytymään elokuvallisen elämäntavan pyörteisiin. Mutta kuka kirjoittaa käsikirjoitusta ja mikä on elokuvan lajityyppi?
Harjukaupungin salakäytävät imee mukaansa kummalliseen mutta monella tapaa tuttuun tarinaan, joka tihentyy pelottavaksi romaaniksi rakkaudesta, luopumisen vaikeudesta ja menneisyyden virheistä. Kun harjukaupungin salakäytäviin uskaltautuu, ei ikinä tiedä, minne päätyy. Tämä pätee myös lukijaan, sillä romaanista on painettu kaksi versiota. Niissä on erilaiset loppuratkaisut, eikä etukäteen voi tietää kumpaan on tarttunut.

Oma arvio:
Huhhuh.
*Morre vetää vielä kerran henkeä*

Noniin. Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että kirjoittaisin blogiini tästä vain, etten osaa sanoa mitään. *Morre on sanaton.* Mutta se tuntui epäreilulta ja toisaalta myös luovuttamiselta. Kyllähän minun pitäisi osata sanoa tästä edes jotakin. Joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista hajanaisuutta, ristiriitaisuuksia tai muita päättömyksiä. Ne, jotka ovat tämän jo lukeneet, ymmärtävät kyllä.

Harjukaupungin salakäytävät on ollut blogeissa jopa pienimuotoinen villitys. Tästä ovat kirjoittaneet aiemmin ainakin: Susa, Booksy, Lumiomena ja Salla ja Sanna ja ja ja... Moniko muu? Ostin tämän joululahjaksi Jyväskylästä kotoisin olevalle miehelleni, eikä minun ollut aikomus lukea tätä. Mutta pakkohan minun oli! Ahmaisin tämän yhdessä illassa (eilen) enkä ole ehkä ihan vielä toipunut.

Ennen kaikkea olen iloinen, että luin tämän. Melkoisen vavahduttava lukukokemus ja alleviivaan sanaa kokemus. Harjukaupungin salakäytävät sai nimenomaan lukijan kokemaan. Pelkoa, vihaa, tylsyyttäkin, halua, himoa, yllättyneisyyttä ja hämmennystä, utuisuutta ja sitä, mitä tarkoittaa olla ihan pihalla. Harvaa kirjaa olen nimenomaan kokenut näin vahvasti. Tätä kirjaa ei voi kuvata sanoilla 'hyvä', 'erinomainen' tai 'huono'. Ainoa mieleentuleva sana on maaginen.

Takakansi selostaa tarinasta oleellisen enkä oikein voi avata sitä yhtään enempää, sillä se pilaisi lukukokemuksen. Jääskeläisellä on tässä kirjassa samanlainen taito kuin Hannu Raittilalla; juuri kun luulet tietäväsi missä mennään, niin matto nykäistään jalkojesi alta ja olet taas rähmälläsi. Silti tarina pakottaa lukemaan lisää. No mitä nyt sitten tapahtuu?

Kirja on myös hyvin elokuvahenkinen. Niin sisällöltään, teemaltaan kuin rakenteellisestikin. Tästä voinee saada enemmän irti, jos tuntisi elokuvia enemmän. Minä olen siinä suhteessa onneton tapaus. Mutta voisin kuvitella tämän olevan kirjallisuus- ja elokuvatutkijan märkä uni.

Tunnustan, etten ihan aluksi nauttinut tämän lukemisesta. Helmasyntini on uskottavuuteen takertuminen. Olen ääripäälukija ehkä siinä mielessä, että kirjan täytyy olla joko täysin uskottava (siksi pidän realismista niin paljon) tai täysin fantasiaa (miekka & magia, niissäkin tosin henkilöiden pitää käyttäytyä uskottavasti). Tämä kirja ei ole kumpaakaan. Aluksi minua häiritsivät esimerkiksi sateenvarjokaupat. Onko sellaisia muka? Ja jos on, niin miten muka keskisuomalaisessa pikkukaupungissa olisi niitä muka kolme? Ja voiko ihan oikeasti joku Kerttu Kara tehdä maailmanmenestyskirjan, niin että jopa vaatekaupat alkavat myydä sopivia vaatteita?
Lopulta kun pääsin tällaisesta pakkomielteestä eroon, niin Harjukaupungin salakäytävät aukeni minulle sen täydellä voimalla. Siinä mielessä tämä oli myös hyvin opettavainen kirja minulle.

Yritä tässä nyt sitten palata johonkin realismia edustavaan kirjallisuuteen... Tämä teos vaatisi hiukan toipumisaikaa, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa sellaiseen. Ei tästä muuta voi loppukaneetiksi sanoa, kuin että yksi vaikuttavimmista kirjoista, mitä olen lukenut.

-Morre- ( )