Saatana saapuu Moskovaan on yksi neuvostokirjallisuuden tunnetuimpia satiireja, huolimatta siitä, että se oli Neuvostoliitossa kiellettyjen kirjojen listalla lähes kolmekymmentä vuotta. Mustalla huumorilla höystetty teos jakaantuu kolmeen, toisiinsa punoutuvaan tarinaan: Saatanan vierailuun 1930-luvun Moskovassa, neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyriseen rakkaustarinaan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välien selvittelyyn Jerusalemissa. Näistä rinnastuksista räjähtää esiin suurten paradoksien ironia ja kahleettoman mielikuvituksen mestariluomus.

Tartuin tähän yhden kurssin myötä. Tämä on odottanut lukuvuoroaan kauemminkin, sillä teos alkoi kiinnostaa erityisesti sen jälkeen, kun kävin katsomassa Ryhmäteatterin sovituksen tästä syksyllä 2007.

Tiesin jo etukäteen, että humoristisesta ja velmusta teoksesta on kyse. Silti ennakko-odotukseni olivat hiukan nahkeammat. Venäläisen kirjallisuudenhan "kuuluu" olla raskasta, melankolista ja moralististakin. Tämän suhteen Saatana saapuu Moskovaan yllätti erittäin positiivisesti. Mikään noista määreistä ei nimittäin sovi tähän kirjaan. Minusta tuntuu, että Bulgakov on virnistellyt ja hykerrellyt itsekseen koko teoksen kirjoittamisen ajan, ja se näkyy tekstissäkin.

Teksti on suorastaan lennokasta vaikka siinä paikoin pohditaankin hyvin filosofisia kysymyksiä. Onko Saatanaa olemassa? Ovatko kaikki ihmiset hyviä, kuten Ha-Notsri väittää? Mikä on kohtaloa ja mikä ei?
Erityisesti pidin siitä, että Bulgakov on nimennyt luvut! Tämä ihastuttava tapa tuntuu olevan kovin harvinaista ja minusta se antaa yksittäiselle luvullekin oman tärkeän asemansa. Luvun nimet eivät paljastaneet mitä on tulossa tai sitten ne ainakin hämäsivät tehokkaasti.

Tapahtumat etenivät vauhdilla eikä minulle lukijana tullut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että tarina junnaa paikallaan. Sekä 1930-luvun Moskovan tapahtumat että muinaisen Jerusalemin tapahtumat nivoutuivat todella hienosti yhteen. Aistin, että ne kävivät myös jonkinlaista vuoropuhelua keskenään, mutta ihan täysin en ymmärtänyt että miten. Ymmärsin, että Jerusalemissa oli valalla hyvyys vaikka Ha-Notsri päätyikin ristille, ja Moskovassa taas vallalla oli pahuus professori Wolandin tanssiaisten muodossa.

Olen aina kuvitellut, etten oikein ole maagisen realismin ystävä. Luettuani Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, kuvitelmani horjahti. Saatana saapuu Moskovaan taisi kumota sen ihan kokonaan. Ja sen seurauksena Johanna Sinisalon kirjat kipittivät lukulistallani roimia harppauksia eteenpäin. Tällaista on saatava lisää!
Tämän teoksen maaginen realismi oli todellakin riemukkaan hauskaa ja kujeilevaa. Erityisen paljon nautin Margaritan huimasta lennosta yli Moskovan. Margaritan hahmo oli muutenkin minulle hyvin mieleinen. Hän oli jollakin tapaa niin aito! Slaavilaisen voimakas tunteissaan, hiukan pelästynyt tanssiaisten kuningattarena ja noitamaisen häijy lennollaan. Mahtavan moniulotteinen hahmo.

On jokseenkin hämmentävää, että pystyin nauttimaan tästä kirjasta vaikka enimmäkseen tunsin olevani hiukan pihalla. En saanut oikein tulkittua sitä, mikä oli tämän kirjan sanoma tai tarkoitus. Oliko sellaisia edes?

-Morre- ( )

Saatana todellakin saapuu Moskovaan. ( )

Klassikkokirja, henkilöhahmot mahtavia, varsinkin itse Pimeyden ruhtinas, häntä fanitan. Loistava kirja! ( )