Picture of author.

Johanna Sinisalo

Teoksen Ennen päivänlaskua ei voi tekijä

23+ teosta 2,166 jäsentä 66 arvostelua 13 Favorited

Tietoja tekijästä

Tekijän teokset

Ennen päivänlaskua ei voi (2000) 975 kappaletta, 31 arvostelua
Auringon ydin (2013) 300 kappaletta, 15 arvostelua
Linnunaivot (2008) 134 kappaletta, 4 arvostelua
Enkelten verta (2014) 118 kappaletta, 4 arvostelua
The Dedalus book of Finnish fantasy (2012) — Toimittaja; Avustaja — 107 kappaletta, 3 arvostelua
Iron sky (2012) — Tekijä — 82 kappaletta, 2 arvostelua
Sankarit (2003) 75 kappaletta, 4 arvostelua
Giants at the end of the world : a showcase of Finnish weird (2017) — Toimittaja — 74 kappaletta, 1 arvostelu
Lasisilmä (2006) 58 kappaletta, 1 arvostelu
Renaten tarina (2018) 22 kappaletta
Ukkoshuilu (2021) 20 kappaletta
Vieraat : romaani (2020) 18 kappaletta
Muumimamman vaarallinen nuoruus (2007) 13 kappaletta
Verkon silmässä : tarinoita internetin maailmasta (2005) — Toimittaja; Avustaja — 11 kappaletta
Baby Doll 8 kappaletta
Kätketyt (2006) 8 kappaletta
Möbiuksen maa : lastenromaani (2010) 5 kappaletta
Tiskivuoro (2016) 3 kappaletta
Tapahtui Muumilaaksossa (2009) 2 kappaletta

Associated Works

The Big Book of Science Fiction (2016) — Avustaja — 421 kappaletta, 6 arvostelua
The Beastly Bride: Tales of the Animal People (2010) — Avustaja — 197 kappaletta, 3 arvostelua
Year's Best SF 13 (2008) — Avustaja — 192 kappaletta, 4 arvostelua
The James Tiptree Award Anthology 2: Stories for Men, Women, and the Rest of Us (2005) — Avustaja — 99 kappaletta, 3 arvostelua
It Came From the North: An Anthology of Finnish Speculative Fiction (2013) — Avustaja — 70 kappaletta, 3 arvostelua
Nordic Visions: The Best of Nordic Speculative Fiction (2023) — Avustaja — 35 kappaletta
Kultainen naamio (1993) — Avustaja — 31 kappaletta
Year's Best Weird Fiction, Vol. 4 (2017) — Avustaja — 28 kappaletta, 1 arvostelu
Ensimmäinen yhteys : tieteisnovelleja (1988) — Avustaja — 22 kappaletta, 1 arvostelu
Ulkomaisia tieteiskirjailijoita. 2 (2004) 20 kappaletta, 1 arvostelu
Illan tähti yksinäinen (1991) — Avustaja — 18 kappaletta
Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita (2011) — Avustaja — 17 kappaletta, 1 arvostelu
Avatars Inc (2020) — Avustaja — 13 kappaletta
Onnellinen kuolema (1996) — Avustaja — 13 kappaletta
Fantasian monet maailmat (2004) 12 kappaletta
Intohimosta rikokseen (2002) — Avustaja — 7 kappaletta
The WisCon Chronicles Vol. 10: Social Justice (Redux) (2016) — Avustaja — 4 kappaletta
Kirjailijoiden Kalevala (2013) 2 kappaletta

Merkitty avainsanalla

Yleistieto

Jäseniä

Kirja-arvosteluja

Olen fantasian ystävä, mutta tämä ei kauheasti napannut. Yllättävä, kyllä, sekoittaa fantasian aineksia todellisuuteen taitavasti, eikä tarinakaan ole kovin pliisu, mutta silti ei jotenkin kantanut. Asetelma oli jälleen herkullinen, mutta olisin ehkä pitänyt enemmän jostain mikä olisi päättynyt eri tavalla.
 
Merkitty asiattomaksi
KirjaJussi | 30 muuta kirja-arvostelua | Aug 30, 2021 |
Auringon ydin kertoo vuoden 2013 Suomesta. Kaikki on kuitenkin toisin. Naiset on jalostettu vain miehiä miellyttämään ja kaikki muut nautintiaineet on kielletty laissa. Chili on kiellettyjen listalla myös ja sitä päähenkilö Vanna diilaa ja käyttää laittomasti ystävänsä Jaren kanssa.

Sinisalo on kirjoittanut tuttuun tyyliinsä monisyisen kirjan, joka herättää lukijan ajattelemaan. Kirja koostuu varsinaisen tekstin lisäksi mm. fiktiivisistä kirjeistä, tietosanakirjan pätkistä ja otteista tietokirjasta. Auringon ydin on rankasta aiheestaan huolimatta helppo- ja nopealukuista tekstiä.… (lisätietoja)
 
Merkitty asiattomaksi
jupiterkani | 14 muuta kirja-arvostelua | Dec 10, 2014 |
Voi miten onkaan ihana kuolemattomuuden tuoksu

Ensimmäisenä päivänä tapahtuu jotain peruuttamatonta. Mehiläisiä viljelevä Orvo löytää tyhjän pesän ja kuolleen kuningattaren. Pian hänen isänsä omistaman lihantuotantolaitoksen pihalta kantautuu laukauksia. Kun luodit ovat osuneet maaliinsa, mehiläiset kuolleet ja Orvon elämä hajotettu pirstaleiksi, hän löytää reitin paikkaan, johon muut eivät osaa. Orvon elämä seitsemäntoista päivän aikana ja hänen poikansa Eeron eläinaktivismin ruokkima blogi kertovat neljän miessukupolven avulla tarinan lähitulevaisuuden Suomesta, jossa maailmanloppu on lähellä.

Enkelten verta on Johanna Sinisalon kuudes kirja ja se julkaistiin vuonna 2011. Kirja on surrealistista scifiä, jonka pääteemoja ovat kuolema ja luonto. Joka toisen luvun kertoja Orvo on viisikymppinen hautausurakoitsija, jonka työhön kuuluu kuoleman piilottaminen. Loput luvut koostuvat teini-ikäisen Eeron mielipiteistä eläinten oikeuksien ja luonnonsuojelun puolesta.

Johanna Sinisalo ei ole koskaan kirjoittanut paremmin. Enkelten verta on vähintäänkin verraten sekavaa ja keskinkertaista Finlandialla palkittua Ennen päivänlaskua ei voi – esikoisteosta parempi. Enkelten verta sekoittaa pamflettimaista argumentointia miellyttävän yksinkertaiseen kerrontaan ja runollisen koristeltuun mehiläismytologiaan. Kirja on tarkoin ajoitettuine yksityiskohtineen monen lukukerran arvoinen. Sinisalo osaa viedä loppuun ideat, jotka kauhistuttaisivat vähänkin heikompia kirjoittajia.

Kirjailija taitaa myös tärkeysjärjestyksen. Teoksesta ei turhia lauseita juuri löydy. Ensimmäisellä lukukerralla Toivonojien perhekuviot saattavat vaikuttaa hieman tarinaa varten pystyyn pakotetuilta kulisseilta, mutta toisella lukukerralla nekin istuvat täydellisesti tunnelmaan ja rikastavat tarinaa huomattavasti. Ainoat ylimääräiset lauseet tuntuvat eksyneen kirjan loppupuolelle, mikä on tietysti huonoin paikka virheille.

Enkelten verta etenee loppua kohti miellyttävällä vauhdilla ja vääjäämättömyydelle, mikäli ei ole yksi niistä joita Eeron kirjoitusten tyyli ärsyttää. Eeron blogi lienee kirjan suurin kompastuskivi: jos ei kestä ajatusta eläinten tappamisesta murhana loukkaantumatta henkilökohtaisesti, teos saattaa olla huonoksi verenpaineelle. Loistavaksi taustalukemiseksi sopii australialaisen eläinoikeusfilosofi Peter Singerin alkujaan vuonna 1975 ilmestynyt Animal Liberation, johon Sinisalon kirjassa viitataan usein. Singerin alkuperäisten argumenttien lukeminen asettaa ainakin eläinaktivisteja solvaavasti singeriläisiksi kutsumisen oikeaan mittakaavaan. Jos eläinten oikeudet ovat jo tuttu vaatimus, Eeron viesteistä ei löydä mitään uutta, mutta muiden avomielisten kannattaa miettiä blogin sanomaa kunnolla. Ironisen säväyksen tuo myös ovela ajatus kirjoittaa blogiin kommentteja. Kuka tahansa, jota eläinasia kiinnostaa, tunnistaa kommentit ensimmäisestä kirjoituksesta lähtien, ja ne ovat toimiva keino kuvata yleistä ilmapiiriä ja Eeron kohtaamaa vastustusta ja siten myös turhautumista. Voi olla, että parinkymmenen vuoden päästä blogi kommentteineen näyttää hieman hullunkuriselta ja vanhanaikaiselta, mutta ajankuvaajana tyyli on lyömätön.

Kirjassa on kutkuttava rakenne: kaikki konkreettisesti oleellinen tapahtuu ensimmäisen luvun aikana. Luku luvulta tarinasta paljastuu yhä enemmän, ja loppu on rohkeinta kuvausta ihmisluonnosta ja kuolemasta aikoihin.
Ihmisen asema luonnossa on yksi kirjan tärkeimmistä teemoista. Kirjailija on tehnyt valtavan määrän taustatyötä ja hankkinut paljon tietoa mehiläismyyteistä eri kulttuurista, sekä tieteellistä faktaa mehiläisten ominaisuuksista. Eräät hätkähdyttävimmistä kohtauksista rakentuvat ötököiden varaan, kuten seuraava lainaus sivulta 115:

”Sokea hauturi tunnistaan vainajan siitä, että kuolemansa hetkellä muurahainen erittää tiettyä voihappoa. Ilkeät tutkijat sivelivät eläviin muurahaisiin samaa happoa, ja hauturit tulivat ja alkoivat väen vängällä roudata sätkiviä ja vastaanpanevia kekokavereitaan tunkiolle. Koska muurahaisen elämää määrittää haju, muiden aistihavaintojen informaatio voidaan vähäarvoisempana sivuuttaa. Voin kuvitella hauturimuurahaisen sanovan kyllästyneellä äänellä: ’Lopettakaa nyt se potkiminen, hyvä rouva, tehän olette kuollut.’
Omat aistimme voivat olla aivan yhtä vajavaiset.”

Kirjaa voisi melkein luonnehtia kunnianosoituksena suomalaisille miehille, niin korostetaan välillä miehisen näkökulman tärkeyttä esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Orvo kuvaa näin suhdettaan poikaansa Eeron sivulla 194:

”Minulle lapsen rakastaminen ei ollut sitä, että olisin inissyt merkityksettömiä ja pehmoisia häkkisängyn yllä tai lumoutunut poskien kaarta peittävästä nukasta. En tänäkään päivänä tiedä mikä on se mystinen pikkuvauvan tuoksu, josta kaikki naiset aina jaksavat jauhaa nenä syvällä untuvaisen takaraivon kuopassa. Ehkä sen hajun tuntevat vain naiset, ehkä se on samanlainen biologinen ilmiö kuin mehiläisen erehtymättömyys palata aina samaan pesään, lojaalius yhdyskuntatoverin feromoneille. Minun rakkauteni Eeron oli kuin sydämestäni olisi lyöty rautapalkki suoraan Eeron puolustuskyvyttömään kehoon. Palkki oli näkymätön mutta kova ja taipumaton, se ole erottamattomuuden akseli jonka aistin munaskuitani myöten. Tässä oli osa minua. Minun etäispesäkkeeni. Minun aaveraajani, jonka kivun ja nautinnon tunsin omissa soluissani. Kun hän lepäsi käpertyneenä rintalastani päällä kuin apinanpoikanen, tunsin kuinka hän kasvatti minuun pieniä värekarvamaisia juuria.”

Aivan kirjan lopulla, sivulla 263 viedään mehiläiset ja Eero niin yhdeksi olennoksi kuin vain voi:

”Huomaan myös, etten ole poistanut viimeistä merkintää --- Hän on sitä kirjoittaessaan valmistautunut iskuunsa. Isä, katso kuinka mä tanssin.”

Enkelten verta on mahtava lukukokemus. Se ei ole vain paras suomalainen scifikirja koskaan, vaan kansainväliselläkin tasolla loistava. Se on taitavasti kirjoitettu ja vaikuttava tarina maailmanlopusta, joka meidän maailmassamme on jo pitkällä. Kuten yleensä, dystopiasta tekee vaikuttavan sen todennäköisyys eikä kaukaisuus. Suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria etenkin kuoleman ja luonnon taholta pohtivana teoksena se tulee varmasti vaikuttamaan ainakin täällä meillä, mutta onneksi Sinisalon töitä käännetään ahkerasti.

Mehiläisten pesäkato luultavasti tappaisi koko ihmiskunnan. Sivulta 249:

”Pikku mehiläiset, niin mitättömän oloiset. Aikanne te kestitte ympäristömyrkkyjä, ilmastonmuutosta, geenimanipuloituja kasveja, kännykkämastoja, ilmansaasteita, ihmisen huolimattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia loistartuntoja, orjantyötä.

Nyt ne lähdette.
’Honey, I’m gone!’ hihkaisette ovelta.
Ja lähtiessänne sammutatte valot.
Tai, vaihtoehtoisesti, sytytätte maailman palamaan.”

Anu
… (lisätietoja)
½
 
Merkitty asiattomaksi
Rellu4KAB | 3 muuta kirja-arvostelua | Mar 21, 2012 |
Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.
Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johanna Sinisalo maalaa hurjan ja oudolla tavalla puoleensavetävän vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen vielä pitkään jälkeenpäin. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, modernin maailman ja tarunhohtoisen muinaisaikojen rajat hämärtyvät tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.

Oma arvio:
Jos tätä romaania pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi kiehtova. Oikeastaan mikään muu sana ei kelpaa tätä kuvailemaan tarpeeksi hyvin. Tämä on myös romaani, jonka nimi suorastaan soi päässä aivan ihanalla tavalla ja on ylipäätään erittäin hyvä nimi juuri tälle romaanille.

Jostakin syystä Ennen päivänlaskua ei voi on myös romaani, johon minulla oli hyvin negatiiviset ennakkoasenteet. Finlandia-palkittu fantasiakirja, joka edustaa myös maagista realismia (muistanette ennakkoluuloni sitä kohtaan) ei yksinkertaisesti voi osua minun makuuni. Sen on pakko olla jotain hienostokyldyyristä liirumlaarumia, johon on ympätty yksi peikko ja muutama homo, jotta siitä saataisiin jollakin tapaa erikoinen.
Lopulta minua alkoi hävettää. Finlandia-palkittu fantasiakirja, jota minä, suuri fantasian ystävä, en ole lukenut?! Ei sellainen peli vetele.

Ennen päivänlaskua ei voi on hieno ja tosiaankin kiehtova romaani. Tässä yhdistellään todella taitavasti tieteellisen tekstin tyyliä että perinteisempää minä-kerrontaa muutaman eri henkilöhahmon kautta. Teoksen kantavia teemoja ovat ihmisyys, luonto ja villieläimet, homoseksuaalisuus, perheväkivalta ja parisuhteet. Toistan itseäni; kiehtovaa. Ne, jotka hämmästelevät miten em. teemat saadaan sujuvasti yhteen, aika tiiviiseen teokseen, ihmetys selviää vasta kun tämän lukee.

Pidin siitä, että romaanin tapahtumat sijoittuvat Tampereelle. Olen kai viime aikoina lukenut liikaa Helsinki-keskeisiä kirjoja, ja jotenkin muutenkin tuntuu siltä, että Helsinki on kirjallisuudessa turhan yliedustettu kaupunki.
Pidin myös siitä, että valtaosa päähenkilöistä olivat homoseksuaaleja, mutta homoutta ei esitetty mitenkään erikoisena seikkana, vaan siihen suhtauduttiin kovin luontevasti. Liekö sekin vaihtoehtotodellisuuden ulottuvuuksia... Tämä ei siis ollut myöskään mikään 'koittakaa ymmärtää homoja' -moralisointiteos.
Lisäksi tarinan jako useampaan osaan, jotka oli nimetty Päivänsäde ja menninkäinen -laulun säkeillä, oli aivan ihana ratkaisu. Se loi koko romaanille jotenkin lempeän, satumaisen tunnelman vaikka tämä ei todellakaan käy kauniista iltasadusta.

Romaanin ainoa nainen oli Palomita, Mikaelin alakerrassa asuva "postimyyntivaimo" Filippiineiltä. Pientä miinusta siitä, että Palomitan kohtalo jäi turhan avoimeksi muihin verrattuna. Toinen miinus oli romaanin loppu muutenkin. Peikko, joka käyttää kivääriä taitavin ottein ja joka "heilauttaa kiväärin piippua eleellä, joka on huvittavan tuttu elokuvista" on vähän turhan absurdia tarinan muihin, lähes uskottaviin tapahtumiin.

Näistä kahdesta heikommasta yksityiskohdasta huolimatta, olin todella iloinen, että luin tämän. Sain nenilleni ennakkoluuloileni ja lukulistalle yhden uuden kirjailijan! Johanna Sinisaloon palataan taatusti toistekin.

-Morre-
… (lisätietoja)
½
 
Merkitty asiattomaksi
Murmelit | 30 muuta kirja-arvostelua | Mar 15, 2011 |

Listat

Palkinnot

You May Also Like

Associated Authors

Lola Rogers Translator
Boris Hurtta Contributor
David Hackston Translator
Jouko Sirola Contributor
Sari Peltoniemi Contributor
Leena Krohn Contributor
Jyrki Vainonen Contributor
Anne Leinonen Contributor
Hannu Mänttäri Cover artist
Bo Carpelan Contributor
Tove Jansson Contributor
Arto Paasilinna Contributor
Mika Waltari Contributor
Juhani Peltonen Contributor
Aleksis Kivi Contributor
Markku Paasonen Contributor
Erno Paasilinna Contributor
Maarit Verronen Contributor
Aino Kallas Contributor
Olli Jalonen Contributor
Satu Waltari Contributor
Pentti Holappa Contributor
Udo Kier Actor
Laibach Composer
Leena Likitalo Contributor
Miina Supinen Contributor
Emmi Itäranta Contributor
Anni Nupponen Contributor
Jenny Kangasvuo Contributor
Hannu Rajaniemi Contributor
Tiina Raevaara Contributor
Taavi Soininvaara Contributor
Juha Itkonen Contributor
Sari Mikkonen Contributor
Markku Pääskynen Contributor
Jari Järvelä Contributor
Riikka Ala-Harja Contributor
Laura Honkasalo Contributor
Jyrki J. Kasvi Contributor
Sofi Oksanen Contributor
Angela Plöger Translator
Herbert Lomas Translator
Edit G. Bogár Translator

Tilastot

Teokset
23
Also by
31
Jäseniä
2,166
Suosituimmuussija
#11,860
Arvio (tähdet)
½ 3.6
Kirja-arvosteluja
66
ISBN:t
79
Kielet
12
Kuinka monen suosikki
13

Taulukot ja kaaviot