Juhani Karila

Tartuinpa minäkin tähän kovasti sosiaalisessa mediassa hypetettyyn kirjaan. Minua kutkutti, kun kirjaa kehuttiin vaikeaksi ja erikoiseksi. No, ehkä se oli vaikea, sillä en oikeasti ymmärtänyt mikä kirjassa oli vaikeaa. Mitään erikoista en kirjassa huomannut, ellei kyseessä sitten ollut se, ettei kirja kuvannut arkipäiväistä elämäämme vaan sotki mukaan mytologiaa ja kansantaruja? Laitoin tämän nyt tagille "magical realism" kuten monet muutkin internetin ihmemaassa ovat tehneet, vaikka itselleni maaginen realismi on parhaimmillaan jotain hienovaraista, hivenen totutusta todellisuudesta vinksahtanutta, kuin unta, ei niinkään tällaista puhdasta fantasiaa (niin minusta tämä on enemmän puhdasta fantasiaa, vaikka tapahtuukin tunnistettavassa ja kovin konkreettisessa suomalaisessa luonnossa). Etenkin kirjan hahmoja ja huumoria on kehuttu, mutta minulle niistä erottui lähinnä sellainen perussuomalainen juonne, jota olen aina vierastanut enkä koskaan oikein ymmärtänyt. Niin kuin esimerkiksi Kummeli. Tai mitä näitä nyt on nykyaikana, en kykene edes katsomaan suomalaista televisiota, Putousta ja muuta. Brrr. Saan kylmiä väreitä. Minusta hahmot myös olivat kovin pinnallisia enkä saanut otetta kenestäkään. Ehkä se johtui osittain siitä vierastamastani huumorista, mutta välillä kyllä ajattelin kuvauksia kuunnellessani, että onpa tylsää, kertoisitko henkilöistä jotain kiinnostavaa.

Kielen kauneuttakin monet ovat kehuneet, mutta itse en sitä huomannut. Aika tavanomaiselta se vaikutti. Tosin tässä syypäänä voi olla se, etten lukenut fyysistä kirjaa vaan luin äänikirjan. En ole kovin hyvä keskittymään äänikirjoihin, mistä syystä kirjan maailman uppoutuminenkin on usein vaikeaa. Joten ehkä tämä kirja olisi auennut eri tavalla, jos olisin lukenut sen. Valitettavasti äänikirja ei kuitenkaan kutkuttanut niin paljoa, että olisin antamassa kirjalle toista mahdollisuutta.… (lisätietoja)