Jostein Gaarder

Tiivis paketti filosofian historiasta, kevyellä kehyskertomuksella höystettynä. Vaikka suuri osa esitellyistä filosofeista olikin ennestään tuttuja, tuli tietoa silti hämmentävän paljon pienessä ajassa. Filosofit esiteltiin melko lyhyesti ja helposti ymmärrettävästi, mutta jossain kohtaa huomasin etten enää jaksa muistaa kaikkia nimiä. Romaanin juoni oli ihan pikkunäppärä. Ei mikään elämää suurempi, mutta ei huonokaan. Kirja on suunnattu nuorille, ja osassa nuorista se voi ehkä herättää hämmästystä ja avata uusia maailmoja, mutta itselleni tämä toimi ehkä jonkinlaisena kertauksena "kukas se Hegel nyt olikaan" ja "mitä mieltä Kant oli siitä ja siitä".… (lisätietoja)

Emmi:

Sofian maailma on romaani filosofian historiasta, joka kuulostaa useimmille ihmisille tappavan tylsältä aiheelta. Kuitenkin Jostein Gaarder on saanut tiedon kirjoitettua helposti ymmärrettävään ja kiinnostavaan muotoon laittamalla antamansa tiedon tarinan muotoon. Kirja on suunnattu nuorille ja ehkä jo aikuisikään ehtineille lukijoille, jonka takia kirja ei ehkä uppoakkaan vanhempaan lukijakuntaan. Sofian maailma ei ole täysin kaunokirjallisuutta vaan tietokirjallisuus on vain saatu muutettua erilaiseen muotoon, joka tekee kirjan erottuvaksi muista kaltaisistaan, joita ei ole useita. Kirja on julkaistu vuonna 1991 alkuperäisin norjan kielellä mutta se on jo tähän päivään mennessä käännetty yli 54 eri kielelle mikä todistaa sen arvostusta kirjana. Suomeksi kirja julkaistiin ensikerran vuonna 1994. Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva, musikaali, televisiosarja sekä CD-ROM.

Päähenkilö 14-vuotias norjalaistyttö Sofia elää normaalia elämää käyden koulua, kunnes hänelle aletaan lähettää erikoisia kirjelappusia sisältäen vaikeita elämää koskevia kysymyksiä. Tämä johtaa filosofian kurssiin ja Sofian maailma muuttuu päälaelleen kun herää kysymys onko hän itse edes olemassa. Kirjan kertoja on kaikkitietävä, tosin Sofian voisi alkuun kuvitella olevan minäkertoja, sen kuitenkin loppua kohden vaihtuessa aivan toiseksi henkilöksi. Sofian lisäksi keskeisiä hahmoja on vain muutama, Sofian äiti, filosofian kurssin pitäjä Alberto Knox, tuntematon tyttö Hilde sekä tämän isä Albert, joka toimii koko kirjan läpi lähes jumalan kaltaisena vaikuttavana voimana

Romaani eroaa vahvasti käsityksestämme ”normaalista” romaanista, sitä on erittäin vaikea ajatella esimerkiksi rakkausromaanejen rinnalle, kun sen sisältö ja ajatusmaailma ovat täysin erilaiset. Kirja sisältää huomattavan määrän tietoa joka on ehkä turhankin tiiviisti pyritty ahtamaan liian pieneen tilaan. Lukijalle kuitenkin jää paljon asioita mieleen, ja ne jotka vain viitsivät alkavat itsekin miettiä ”mikä minä oikein olen?”. Tuskin kukaan onnistuu lukemaan Sofian maailmaa miettimättä itsekin hetken filosofisesti. Myös joitain asioita joita ei ennen tajunnu lainkaan ajatella jää pohtimaan aivan eri tavoin.

Lukukokemuksena kirja on huomattavan raskas jos sitä vertaa muihin lukemiini romaaneihin. Tuskin se on kenenkään mielestä kovin helppoa luettavaa, sillä sen sisältämä tietoa ei ole kovin helppo ymmärtää eikä varsinkaan sisäistää. Sofian maailma on ainutlaatuinen kirja omassa lajissaan, jonka voisi hyvin suositella luettavaksi lukiolaisille jotka tarvitsevat jonkun verran tietoa filosofiasta. Nuorille kirja on varmastikin oppikirjaa helpompi tapa saada asiat perille, joskin sen lukeminen ei ehkä eroa tarpeeksi normaalista tietokirjallisuudesta. Kirja on kuitenkin niin muista eroava, että sitä varmasti tullaan lukemaan vielä paljon tulevaisuudessa ja sen ehkä sen arvo nuorison keskuudessa vielä nousee. Kokonaisuutena pidin lukukokemuksesta, joskin en ehkä lähiaikoina lähtisi lukemaan mitään sen kaltaista uudelleen.… (lisätietoja)

On todella hienoa voida lukea kiinnostavasta tieteenalasta, filosofiasta, käärittynä itsenäiseen tarinaan. Intertekstuaalisuus "Sofian maailmassa" muihin tunnettuihin kirjallisuushahmoihin on vahvaa ja elävää, ja kaikki esitettävät hahmot tanssivat juonen perimmäisen juonen mukaan. Itse luin kirjan toista kertaa nyt, kun filosofian yo-kokeet odottavat ja tarvitsin aina niin hyviä esimerkkejä tarjoavan Alberto Knoxin apua joidenkin filosofien aivoitusten selvittämiseen.
Ainoa huono puoli voisi kirjassa olla hahmojen välillinen epäaitous, oudot reaktiot tai hitunen pintapuolisuus. Mahdollista tietysti on, että näin on ollut tarkoituskin esittää hahmot, jotka todellisuudessa eivät olekaan niin todellisia kuin itse toivoisivat olevansa.… (lisätietoja)