Zacharias Topelius (1818–1898)

Zacharias Topelius (1818-1898) on suomalaisen kirjallisuuden perustanlaskijoita. Tämä kokoelma sisältää Topeliuksen aiemmin suomentamattomia novelleja, jotka kuvaavat elävästi 1800-luvun alun ihmiskohtaloita. Lukija tapaa nuorallatanssijan Turun tuomiokirkon varjossa, rinkelitytön Helsingin katujen vilinässä ja tietäjän tyttären kaukana Lapissa. Teoksen päättää dramaattinen kertomus Tilinteon päivä, joka huipentuu höyrylaivamatkalla Suomenlahden aalloilla. Topeliuksen mukaansa tempaavat tarinat avaavat uuden näkökulman sekä kirjailijan uraan että siihen Suomeen, jonka keskellä ne syntyivät.
Kokoelma sisältää seuraavat novellit: Ennenkuulumaton tapaus, Herminan tunnustukset, Kihlakunnantuomari, Nuorallatanssija, Pääsiäismunat, Rinkelityttö, Tietäjän tytär, Tilinteon päivä.… (lisätietoja)

Suomen herttuatar, Kulta-aave.
Suomen herttuatar pohjautuu todelliseen historian henkilöön, Eva Mertheniin, joka Pikku vihan aikana (1741-1743) oli Turussa vaikuttava kaunotar. Jaakko Keithin miehitettyä Turun tuli Evasta tämän avopuoliso, jota aikanaan tituleerattiin Suomen herttuattareksi.
(Totta tämäkin.)
"Pohjoismaalainen ei koskaan tunne olevansa niin tyytyväinen elämäänsä kuin hyvän aterian jälkeen. Ilman ruokaa ei tule iloisuudesta mitään. Mielet ovat velttoja, keskustelu sujuu kuin polvia myöten lumessa kahlaten, elämä näyttää sammuvalta takkavalkealta. Silloin kaikuu iloinen sanoma, että ruoka on pöydässä. Heti löytyy silloin olemassaolon salaisuus, ihmisen oikeudet, sukkeluuden suola, ja keskustelun sotkeutunut lanka selviää."
Kirjan toinen tarina, kulta-aave, on vaikea luonnehdittava: se voisi olla jonkinlainen kummitusjuttu, tarina liike-elämästä tai kahden suvun kilpailusta, romanssikin, mutta ehkä vahvimmin se on tarina ahneudesta. Kulta-aaveen keskiössä on kaksi vanhaa, keskenään kilpailevaa kauppiassukua, Halmit ja Gråbergit. Ja miksei komissaari Sten Halm siedä edes keltaista väriä silmissään?
Näin Topelius kuvailee nuorta Lauri Roderick Gråbergiä:
"Kaksikymmenvuotiaana hän ei ollut enempää eikä vähempää kuin moni muu hänen asemassaan oleva rikkaan miehen poika: elämän kysymysmerkki, hetken leikkikalu, peräsintä vailla oleva purjehtija, joka huoletonna antoi tuulen ajella itseään kohti tulevaisuuden äärentöntä valtamerta, mikä auringon valaisemana aukeni hänen eteensä.
(Nenä kirjassa, Norkku)… (lisätietoja)

Nuoruuden unelmia, Vernan ruusut,

Zacharias Topelius 1818 – 1898 ”Talvi-iltain tarinoita” 1850 – 79, näistä yksi ”Vernan ruusut”. Tämä on, jos käyttäisi nykyajan kirjallisuusmainontaa, ihastuttava nuoren upseerin rakkaustarina, jonka sadunomaista romantiikkaa kehystää Anjalan päivien sotaisa levottomuus ja sen vastakohtana rokokoon leikkisä elämänilo. Tarina on sijoitettu tapahtumaan täällä Kimonkylän maisemissa vuonna 1789 Ruotsin kuninkaana oli Kustaa III. Tämä tarina kehystyy Anjalan liiton ja Kustaa III ajan sodan tapahtumiin. Tämä sotahan käytiin näistä maisemista muutaman kymmenen kilometrin päässä Kymijoen, silloisen rajan takana.
Nuori luutnantti Yrjö Ros ja kornetti ( ratsuväen vänr. ) Jaakko Peura Loviisasta matkasivat ratsain Artjärvelle kokoontuneita rekryyttejä, eli värvättyjä alokkaita tarkastamaan.
Matkalaiset eksyivät kimonkylän metsissä kesäkuisen yön hämärässä, kadotettuaan tien tai jo paremminkin polun jota he olivat seuranneet. Tuntui jopa sateen uhka ja oltiin jossakin ”lemmon erämaassa” kuten asia kirjassa osoitetaan. Mutta lehmänkellon ääni ja koiran haukunta sai eksyneet jälleen aavistamaan että yösijakin vielä löytyisi. Talutettuaan hevosensa metsäiselle mäelle he näkivät pienen puron, ja järven jonka vesi välkkyi tavattoman mustana tuntemattomien syvyyksien yllä.
Tuossa yksinäisessä seudussa oli muun maailman silmiltä kätkettynä asunto joka liian pieni aateliskartanoksi, mutta suuri tavalliseksi talonpoikaistaloksi. Paikka oli muurilla ympäröity, puutarhassa oli ylen määrin harvinaisia ulkomaisia korukasveja hyvin hoidettuna.
Kapteeni Mörk asui vanhaa autiotilaa erakkona kauniin tyttärensä Vernan kanssa. (Kerrotaan tämän M:n asuneen salanimellä, hän olisi oikeasti ollut Anckarström eli mies joka ampui kuningas Kustaa III:ta.) Tämä Verna oli, tai hänet uskottiin kuuromykäksi, lapsena sairastetun rokon aiheuttaman kuulovaurion takia. Tarinaan kuulu vielä armeijan lääkäri Ekströmer joka ymmärtää mistä on kysymys. Samoin sankarin tie vie taisteluihin ja hän haavoittuu mutta kuten tarinoissa yleensä niin tässäkin, onnelliseen loppuun päästään, monen vaiheen jälkeen johon kuuluu lähes kaikki vanhan ajan juonen kehitysversiot. Jos taru kiinnostaa käykää kirjastossa. (Kimonkylän historiaa)… (lisätietoja)