John Berendt
Teoksen Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa tekijä
Tietoja tekijästä
John Berendt (born December 5, 1939) is an American author, known for writing the bestselling nonfiction book Midnight in the Garden of Good and Evil, which was a finalist for the 1995 Pulitzer Prize in General Nonfiction. He grew up in Syracuse, New York and majored in English at Harvard näytä lisää University. Berendt was once the editor of New York Magazine, and he also made a living by writing and editing for several magazines, with a regular column in Esquire. Berendt began traveling frequently experiencing his first trip to Savannah in 1982. After several return trips, he made Savannah his primary home. The best selling novel Midnight in the Garden of Good and Evil is Berendt's account of living in Savannah with the mix of people ranging from well-bred socialites to outrageous black drag queens. One morning, Berendt was informed that Jim Williams, an antique dealer and owner of the Mercer House, had shot his housemate Danny Hansford. The story centers around the murder and the bizarre events following the shooting that led to Williams' four murder trials, a Georgia record. Berendt is also the author of The City of Fallen Angels, which is set in Venice. (Bowker Author Biography) näytä vähemmän
Image credit: Eye on Books
Tekijän teokset
Esquire Fashions for Men 1 kappale
Associated Works
Hiding My Candy: The Autobiography of the Grand Empress of Savannah (1996) — Johdanto, eräät painokset — 254 kappaletta
Best American and Australian Crime and Murder Writing 6 volume set: Best American Crime 2002, 2003, 2004, 2005 and "On… — Toimittaja, eräät painokset — 1 kappale
Merkitty avainsanalla
Yleistieto
- Syntymäaika
- 1939-12-05
- Sukupuoli
- male
- Kansalaisuus
- USA
- Syntymäpaikka
- Syracuse, New York, USA
- Asuinpaikat
- Syracuse, New York, USA
New York, New York, USA - Koulutus
- Harvard University (BA|English | 1961)
- Ammatit
- journalist
associate editor (Esquire)
editor (New York Magazine)
Author - Organisaatiot
- Esquire
New York - Palkinnot ja kunnianosoitukset
- Pulitzer Prize finalist (Non-Fiction | 1995)
Lambda Literary Award (1994)
Southern Book Award (1994) - Agentti
- Suzanne Gluck (William Morris Agency)
Jäseniä
Kirja-arvosteluja
Listat
Palkinnot
You May Also Like
Associated Authors
Tilastot
- Teokset
- 5
- Also by
- 10
- Jäseniä
- 19,245
- Suosituimmuussija
- #1,131
- Arvio (tähdet)
- 3.8
- Kirja-arvosteluja
- 391
- ISBN:t
- 125
- Kielet
- 16
- Kuinka monen suosikki
- 12
Savannahin kaupungin ehkä joku muistaa Tuulen viemää -romaanin (tai elokuvan) tapahtumapaikkana. Kaupunki on myös muusikko Johnny Mercerin synnyinpaikka ("Jeepers Creepers" ja muita kappaleita, jotka ovat ainakin itselleni tuttuja lähinnä Disneyn piirretyistä). Muusta Savannahia ei juuri muistetakaan. Yhdysvalloissa romaanin julkaisu kuitenkin aiheutti turistivirran kaupunkiin. Kirjasta saa sen kuvan, että kaupungin asukkaiden ovet ovat avoinna vieraille 24/7 ja riehakkaita juhlia järjestetään harva se päivä. Kaupunkia asuttavat voodoo-noituutta harjoittavat vanhat naiset, jotka kaivavat keskiyöllä juuria hautausmaalta; talonvaltaajat; mustat transvestiitti drag-kuningattaret (The Lady Chablis); murhamiehet; superrikkaat; ja kaikkia ärsyttävät sovinnaisemmat naapurit. Turistit (ainakin nykypäivänä) saattavat kokea karvaan pettymyksen: Savannah on eristyneisyydestään huolimatta vähitellen päässyt muuttumaan moderniksi pilvenpiirtäjien täyttämäksi rannikkokaupungiksi.
Osittain romaani on kuin laajennettu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oleva matka-artikkeli. Varsinainen juonenpoikanen löytyy oikeastaan vasta romaanin loppupuolelta, jossa erästä Savannahin arvostetuimmista asukkaista, antiikkikauppias ja Fabergé-kokoelman omistajaa, Jim Williamsia, syytetään assistenttinsa, Danny Hansfordin, murhasta. Alkaa oikeudenkäyntien sarja, joille ei näytä tulevan loppua lainkaan.
Suomentajan käyttämä kieli on valitettavasti paikoittain todella kömpelöä. Aivan kuin kääntäjä ei olisi viitsinyt etsiä suomen kielestä sopivia ilmaisuja vaan on vain tuijottanut sanakirjoja. Erityisesti The Lady Chablisin puhetyyli on ilmeisesti hämmentänyt kääntäjää. Voin vain yrittää arvailla, mitä Chablisin kommentit yleisölleen, "Juuri niin, lapsi" tai "Joopa joo, lapsi" tai "Näin on, lapset", olivat alun perin englanniksi ("child?" "kid?" "baby?"). Sananmukaisesti tuota ei kuitenkaan olisi kannattanut kääntää.
Alkuperäinen arvostelu… (lisätietoja)